Venetsialaiset, eli veneily- ja mökkeilykauden päätösviikonloppu, on aina kiehtonut mua mystillisyydellään. Elokuun pimeät illat ovat ihania ja venetsialaisten aikaan niitä vielä entisestään sulostuttavat valot, kokot ja raketit.
Vietimme venetsialaisia tänä vuonna Jennin perheen mökillä Juupajoella. Saunoimme, dippasimme järvessä, luimme lehtiä ja samoilimme metsässä. Hyvissä ajoin laitoimme myrskylyhdyt iltaa varten kuntoon.
Myrskylyhtyä kädessään pidellessä voi kuvitella itsensä keltaisessa sadetakissa syrjäiselle luodolle majakan valossa katselemaan raivoavia vaahtopäitä. Taidan uskoa edellisessä elämässäni asuneeni meren saaressa, niin voimakkaita tuntemuksia myrskylyhdyt mussa aiheuttavat!
Mauno puolestaan on sydämeltään varsinainen metsäkoira ja nauttii täysin rinnoin maalaiselämästä. On mahtavaa nähdä sen käsinkosketeltava ilo, kun saa loikkia varvikossa, uida järvessä, nuuhkia uusia tuoksuja ja elää ulkona kuin viimeistä kesäpäivää.
Mukaan otetuista sattumanvaraisista ruokatarvikkeista syntyi pöytään alkusyksyn juhla-ateria. Metsästä tarttui mukaan ainekset naavaisaan risukranssiin sekä maljakkoon mustikanvarpuja, saniaisia ja korsia. Keräsin myös koirankakkapussin täydeltä puolukoita ja mustikoita aamupuuron päälle.
Kiitos kivasta viikonlopusta. Nyt rentoutuneena kohti uutta viikkoa!
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.