Vauvapäiväkirja: Raskauden ensimmäinen kolmannes

Tässä on nyt oltu raskaana puoli vuotta ja vauva painaa jo melkein kilon! Liikehdintä tuntuu selvästi ja vauva möyryää pitkin päivää vatsassa. Ajattelin sen kunniaksi summata teille fiiliksiä tähänastisesta ja kaikki alkaa siis ensimmäisen kolmanneksen raportoinnista. Näin lopullista kirjoitusta lukiessani huomaan, että taisin itkeä aika usein. 😂 Ei se ensimmäinen kolmannes ihan niin kamalaa kuitenkaan lopulta ollut, pääosin vain tosi jännittävää.

Tein raskaustestin elokuun lopussa. Olin jotenkin varma asiasta jo etukäteen, mutta Jussi ei uskonut ilman tikkuun pissaamista. Mulle tuli yllätyksenä se, että todella pitkään aikaan kukaan ei millään tavalla varmista raskautta. Yli kymmenen viikkoa ainut evidenssi asiasta oli markan pahvinpalanen eli RFSUn Prismasta ostettu ”kolme testiä kahdella eurolla”-liuska, joita olen pitänyt vessan kaapissa varalla. Tai oikeastaan tässä tapauksessa lopulta vain valokuva siitä. Voitte siis ehkä päästä kärryille, että alku ei tuntunut ihan maailman varmimmalta. 😂

Olo oli niin huono, että sen puoleen ei tarvinnut asian laitaa epäillä. Olen voinut ennen raskautta mielestäni monilla eri tavoin pahoin esim. väsyneenä, oksennustaudissa, krapulassa ja työuupuneena, mutta tämä oli jotain erilaista. Vähän huimaavaa, vähän ällöttävää, pääosin vain tosi hönttiä. Voin pahoin koko muun ajan, paitsi aamulla ennen sängystä nousemista ja pyöräillessäni työmatkoja. Makasin salaa työpäivien aikana toimiston sohvalla ja hengittelin syvään. Kerran jouduin sanomaan auditoriolliselle opiskelijoita, että napatkaa mut vauhdista kiinni, jos meinaan pyörtyä lattialle.

Lounas piti syödä kahdessa osassa ja ruuista maistuivat lähinnä klementiinit, riisipuuro, pasta ketsupilla ja sokerijogurtit. Huonosta olosta huolimatta en oksentanut kertaakaan. Rajoittunut ruokavalio piti linjat kunnossa ja paino putosi ensimmäisen kolmanneksen aikana 9 kiloa. Siitä edelleen olen vielä miinuksella seitsemän.

Ensimmäiselle kolmannekselle osui (Tietenkin.) useita hammaslääkärikäyntejä ja yksi juurihoito. Sitä todella en voi suositella kenellekään raskaanaolevalle. Kerroin hammaslääkärille ja hoitajalle, että pelkään menettäväni tajuntani, oksentavani selälläni maaten kurkkuuni tai tukehtuvani kumisuojaan. Lupasivat lopettaa tarvittaessa. Lopulta tästäkin selvittiin ja juurihoito raskaana on todellisen koviksen meriitti. 😂

Lokakuussa olivat vuorossa ensimmäinen neuvolakäynti ja ensimmäinen ultra. Ultra jännitti niin kovasti, että itkin jo sisään mennessä. Mikä valtava helpotus oli, kun ruudulla näkyi pieni tyyppi polskimassa. Ruudulle piirtyivät mustavalkoisena pienet kädet ja jalat. Oli vaikeaa ja samalla niin huikeaa yrittää ymmärtää, että siellä sisälläni se kasvaa.

Lähettivät minut neuvolasta varhaiseen sokerirasitukseen. Sekin oli niin jännittävää ja pelottavaa, että itkin bussissa koko matkan labraan. Monta päivää etukäteen oli närästänyt niin kovasti, että pelkäsin koko kokeen menevän ihan plörinäksi. Litku meni onneksi alas kunnialla, mutta testituloksessa paastosokeri oli koholla ja raskausdiabeteksen diagnoosi napsahti. Kotimittauksien arvot ovat sittemmin onneksi pääosin pysyneet hyvinä, mutta raskausdiabeteksen mittausarvojen vaihtelu on todellinen mysteeri. Marenki, täytekakku ja karkit eivät nosta verensokeria viitearvojen yläpuolelle, mutta ruisleipä ja banaani kannattaa jättää väliin. Ja nämäkin tuntuvat vaihtelevan ihmisen ja päivän mukaan. Tämä taitaa olla niitä henkimaailman hommia, kuten eräs entinen opettajani aikanaan kuvaili tietoverkkojen rakentamista.

Kaikkiaan ensimmäinen kolmannes oli todella outoa ja epävarmaa aikaa. Huonoa oloa, pinkeitä tissejä ja päivittäisiä kysymyksiä siitä, että onkohan tämäkin nyt vaarallista vauvalle. Varhaisilla viikoilla keskenmenon riski on suuri ja yhdistelmäseulonnat ja muut mahdolliset vauvan terveyteen liittyvät jutut mietityttivät kovasti. Koko tilannetta oli vaikea tajuta, kun mitään ei näkynyt tai liiemmin tuntunutkaan ulospäin. Eleltiin ja odoteltiin lopulta viikko kerrallaan ja siellä se pikkutyyppi on kasvanut ja vahvistunut!

Mikäli ensimmäinen raskausraportti kuulosti ihan todellisen masentavalta, voin onnekseni todeta, että nyt on jo ilo voittanut! Rakenneultra ja toinen kolmannes ovat tuoneet paljon lisää positiivisuutta sekä mielenrauhaa odotukseen. Tämähän alkaa jo kulkea! Mutta siitä lisää vauvapäiväkirjan seuraavassa osassa! ♡

Mitä sä muistat omasta ensimmäisestä kolmanneksestasi? Jätä viesti alle.