Pulasta häämatkareissumme jatkui kohti itää Bosnia-Hertsegovinan rajalle Plitvice lakes-kansallispuistoa kohti.
Mulla ei etukäteen ollut kovin tarkkaa käsitystä Kroatian maisemista, lukuunottamatta tietysti Instagramin turkooseja rantakuvia. Automatkalla näimme huikean jylhiä vuoristomaisemia ja pitkiä tunneleita. Kroatiassa käytössä on myös tietullisysteemi, jossa kaupungista lähdettäessä napataan pysäköintilipukkeen näköinen kuitti, joka maksetaan seuraavassa tietullipaikassa, usein moottoritieltä poistuttaessa. Tietulleja oli kolmensadan kilometrin matkalla pari-kolme, suuruudeltaan 5-7€.
Matka sujui varsin jouhevasti lukuunottamatta viimeistä kolmeakymmentä kilometriä. Vuokranavin asetuksissa oli ilmeisesti päällä ”kilometreissä lyhyin reitti”, koska ajelimme loppumatkan kapeimmallaan yhden auton levyistä hiekkatietä pitkin Slunjiin. Tuolla reitillä ei voinut kuin nauraa! Se muistutti epäilyttävästi kertaa, kun Jussin kanssa eksyimme Irlannissa Ring of Kerryllä ”Black mountainille”, joka ei näkynyt ollenkaan karttakirjassa ja jossa ei riittänyt kuuluvuus edes Google Mapsin paikannukseen. 😂 Myös tällä reissulla tuli nähtyä autenttista Kroatian maaseutua, joka motarilta käsin olisi jäänyt huomaamatta.
Majapaikan löytäminen samalla viikolla oli todellinen haaste. Kollasin Pulasta käsin Bookingia, Momondoa ja AirBnB:tä läpi, koska aiemmin kesällä selkeän mielenhäiriön vallassa halusimme olla ”seikkailullisia” ja ”katsoa paikan päällä mikä fiilis” tämän keskimmäisen majoituksen suhteen. En suosittele tätä kenellekään elokuussa Euroopassa matkailevalle. 😂 Kuudes varauskysely tuotti tuloksen ja päädyimme pikkukaupunki Slunjiin yöksi. Se osoittautui juuri mainioksi pikkukaupungiksi, jossa oli useita ravintoloita, pankkiautomaatti ja afterparty disco club. Valtaosa ohittamistamme kylistä oli nimittäin vain 2-10 talon kyliä.
Majoitus oli hintaansa nähden varsin hyvä, siisti ja ajoi asiansa. Majapaikan omituisuutena oli se, että emäntä kävi salaa sammuttamassa ilmastointia. Sisäänkirjautuessa uusi ilmastointilaite hurrutti viileää ilmaa. Kun palasimme syömästä, ilmastointi oli pois päältä ja kaukkari kadonnut jäljettömiin. Onneksi yö ei ollut liian kuuma ja kaukosäädin löytyi aamulla kysymällä respasta. Kansallispuiston reissun ajaksi jätimme huoneen kylmenemään ja Jussi viritti James Bond-tyylisen ansan nähdäkseen, kävikö huoneessa joku. Palatessamme kaukkari oli vaihtanut paikkaa ja ilmastointi oli pois päältä. Salainen ilmastointitonttu oli käynyt huoneessa!
Slunjissa nähtävyytenä oli vihreänä virtaava Rastoke-joki putouksineen. Sen varrella on useita ruokapaikkoja, jotka jostain ihmeen syystä olivat kaikki tiistai-iltana kiinni. Näimme kuitenkin jylhät maisemat ja kylän keskustassa oli hyvää pizzaa ja edullista viiniä. Slunjin läpi kulkee tie Zagrebista Splitiin, joten tuon Ruoveden kokoisen kylän raitilla pyyhälsivät rekat ja bussit kuuttakymppiä. Suomen taajamarajoituksiin tottuneille aika rajun näköistä, mutta jopa kylän koirat odottivat vuoroaan ja katsoivat ensin oikealle ja sitten vasemmalle ennen tien ylittämistä.
Keskiviikkona ajelimme muutaman kymmenen kilometrin päähän luonnonpuistoon. Puolen päivän aikaan kaikki kolme parkkipaikkaa olivat täynnä, tien varsi täynnä laittomasti parkkeerattuja autoja ja lippuluukulle yli kahden tunnin jono. Otimme nopean käännöksen kohti seuraavaksi lähintä nähtävyyttä: 3000 vuotta vanhaa luolastoa. Jononhälvenemispysähdykseksi tarkoitettu reissu osoittautui varsin mielenkiintoiseksi ja tippukivien lisäksi näimme kroatialaisen luolakarhun luut.
Saapuminen Plitvička jezera-kansallispuistoon vasta neljän aikaan jo monien lähtiessä kotia kohti oli lopulta onnekas sattuma. Ainoastaan ensimmäisen kilometrin matkalla jouduimme jonottamaan ja väistelemään ihmismassoja. Koko reitti nimittäin taitettiin vain hieman yli metrin levyistä, kaiteetonta laituria pitkin. Kävely ryysiksessä näissä puitteissa oli aika kuumottavaa.
Plitvice lakes oli odotuksen, ajomatkan sekä melkein kolmenkymmenen euron sisäänpääsyn arvoinen! Jos liikuskelet joskus Istrian alueella pohjoisessa Kroatiassa niin käyntiä ei kannata missata! Missään en ole nähnyt yhtä kirkasta ja turkoosia vettä. Fiilis oli aivan epätodellinen. Haikkasimme noin neljän kilometrin mittaisen B-reitin, joka rappusineen, nousuineen ja laskuineen oli +35-asteisessa säässä varsin tarpeeksi. Pisin tarjolla oleva merkitty reitti oli toistakymmentä kilometriä. Lipun hintaan kuuluivat myös laivamatka ja ajelu katujunan tyyppisellä kulkuneuvolla.
Kaikkiaan Slunj ja Plitvice lakes olivat mahtava pysähdys reissulla. Idästä matkamme jatkui vielä Umagiin lähelle Slovenian ja Italian rajaa.
Tallenna
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.