Hoh hoijaa! Vauva täytti juuri neljä kuukautta ja niin sitä olisi luullut kaikkien hormonihässäköiden loppuneen. Mutta eivätpä olekaan! Olen tänne monesti kehunut helppoa raskautta ja nyt onkin käynyt ilmi, että sen vastapainoksi olen kolannut kaikki vitsaukset itselleni näin post partum. Itsehän aina kuvittelin, että synnytys on lapseen liittyvien hormonaalisten vaivojen loppu. Mutta miten väärässä olinkaan!
Ensin voimme puhua hikoilusta. Lakanat märkänä-tyyppistä yöhikoilua kesti synnytyksen jälkeen muutaman viikon. Iloitsin kovasti sen loppumisesta, mutta siis vieläkäänhän en pysty käyttämään peittoa yöllä. Kun lapsi oli kolmen kuukauden ikäinen, seuraani ilmestyivät kuumat aallot. Hikoilen siis paikallani istuessa ylähuulesta, silmien alta ja rintakehästä, näin muutaman mielikuvituksellisen paikan mainitakseni. Kuumanväritykset tulevat ja menevät ihan omaa tahtiaan, mutta kuumat juomat sekä ruoat ja alkoholi selkeästi pahentavat niitä. Luin, että synnytyksen jälkeen estrogeenitasot voivat tippua vaihdevuosia vastaavalle tasolle, joka siis selittäisi nämä kuumat aallot. Toukokuisten ryhmässä joku puolestaan tiesi kertoa, että kuumat aallot ovat imetysvaiva. Ja sehän on sitten ihan oma lukunsa! Mutta vinkkejä ja kokemuksia vähemmän hikisestä huomisesta otetaan vastaan! Kommentoi nimimerkki ”Märkä rätti peittona -85”
Imetys on meillä onnistunut ihanasti ja siitä olen ihan mielettömän kiitollinen. Imetyksen yhteydessä kuitenkin ylitseni pyyhkäisee usein surullisuuden aalto. Jäin tarkkailemaan tätä noin kymmenen sekunnin mittaista outoa oiretta ja google tiesi kertoa, että kyseessä on D-MER-refleksi, joka on ihan oikea juttu. Negatiiviset ylitse pyyhkäisevät tunteet liittyvät imetyshormoni prolaktaanin ja dopamiinin vaihteluihin, joka tapahtuu erityisesti maidon herumisvaiheessa. Asialle ei voi mitään ja onneksi se ei myöskään ole millään tavalla vaarallista. Vaivan pitäisi loppua imetyksen päättyessä. Imetyksen toinen vaiva on ollut hillitön imetysjano, joka alkaa sillä hetkellä, kun vauva imaisee ensimmäisen kerran. Vaikka olisit juonut juuri tuopillisen vettä, tuntuu suu aivan Saharalta ja vettä on saatava. Heti.
Mielialan vaihtelut synnytyksen jälkeen olivat jotain sellaista, mitä en ole koskaan kokenut. Hormonien voimakkuus tosiaan yllätti itseni täysin ja ensimmäisten muutamien viikkojen aikana itkin milloin mitäkin surua tai onnea. Vaikka pahimmat kuohut ovat jo tasaantuneet, huomaan silti kuinka paljon jyrkemmin oma fiilis vaihtelee suuttumuksesta ja epätoivosta takaisin normaaliin ja ilosta taas huoleen. Itken edelleen tosi helposti, jos näen tai kuulen jotain surullista – erityisesti lapsiin tai koiriin liittyvää.
Raskauden aikana hehkutettiin, että imettäessä kaikki kilot karisevat. Itselläni tämäkin on mennyt vallan toisinpäin. Laihduin raskauden aikana ja heti synnytyksen jälkeen kymmenisen kiloa nyt imettäessä kiloja on tullut takaisin noin neljä. Aktiivisuuskellon kalorinkulutustietojen (noin 2500 – 3000 kcal/ päivä) ja imettämisen keskimääräisen kuuluttamisen (300 – 800 kcal/ päivä) perusteella kulutan tavallisena päivänä siis jotain 2800 – 3800 kcal enkä laskujeni mukaan mitenkään päin syö sen yli. Internet tiesi kertoa, että joillain onnellisilla tämäkin asia menee toisin päin kuin valtaosalla – eli imetys lihottaa. Asiasta ovat kertoneet blogissaan ainakin Lähiömutsi ja Turbulencia-blogin Eve. Imeisesti siis joillain naisilla hormonitoiminta muuttuu imetyksen myötä niin, että kroppa pitää kiinni kaikesta saamastaan energiasta. Näin on tainnut käydä itselleni, koska kilpirauhasarvojenkin pitäisi olla kunnossa.
Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä on pakko mainita herkkuhimot. Hyvä kertoa niistä juuri perään, kun on päässyt mainitsemasta painon noususta. 🤣 Synnytyksen jälkeen olen saanut noin kuukauden kestäviä yhden tietyn herkun manioita. Koko kesäkuun ajan söin Fazerin TuttiFrutti-suklaata. Se tuntui olevan kuin crackia ja sitä oli saatava joka ikinen päivä. Puoli levyä päivässä. Heinäkuussa himoitsin mansikkakermajäätelöä. Sitä en ihan joka päivä popsinut, mutta tarjosin kaikille kahvivieraille ja ostin jokaiselta jäätelökioskilta. Elokuun ajan söin Finin gluteenitonta lakritsia, noin puoli pussia päivässä. Syyskuun uutta himoa odotellessa (se todennäköisesti on Fazerin sininen) todella toivon tämän loppuvan. Oudointa tästä tekee se, että en ole koskaan ollut erityisesti makean perään (sipsit 4ever!) ja närästyksen takia en ole suklaatakaan pystynyt syömään yli riviä enempää putkeen. Mutta eipä enää närästys vaivaa, kun Miina suklaata suuhunsa kauhoo! 🤣
Tässäpä tuli lueteltua mun suurimmat synnytyksen jälkeiset hormonihuurut. En ole tästä ennen postausta tullut paljoakaan puhuneeksi, joten saa laittaa vertistukea, omia kokemuksia ja vinkkejä hormonivaihteluiden kanssa pärjäämiseen viestillä tai tähän blogin kommentteihin! ♡
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.