Keväinen torstai houkutteli minut ja päälle kolmekymmentä muuta hyvää naista ihanaan Lillaniin Tampereen Viinikkaan. Emmin järjestämä FOOD, WINE & TALK kokosi paikalle huippuja tyyppejä syömään hyvin ja juttelemaan unelmista, rohkeudesta ja inspiroivista asioista. Kuulimme upeiden naisten puheenvuoroja ja pääsimme tutustumaan Lillanin hotelliin.
Olen ihmistyypiltäni sellainen fiilisverkostoituja. Jos tädet ovat oikeassa asennossa, liihotan porukasta toiseen keskustelemaan ja kertomaan todellisia huippuläppiä. Tahdon tutustua juuri sinuun, kuulla missä asuit lapsena, uskotko joulupukkiin, kuinka tapasit aviomiehesi ja mikä on viisivuotissuunnitelmasi. Jos fiilis taas ei ole oikea, ryystän nurkassa ilmaista kuoharia ja vastaan kysyttäessä.
FWT-tapahtman päivänä olin kaikkien epäonneksi noussut ihan väärällä jalalla. Oli kaikennäköistä. Esim. Mauno kakkasi lattialle, sukkahousuissa oli reikä ja murtuneen pikkuvarpaan takia en löytänyt millään sopivia kenkiä. Lähdin liikenteeseen toisessa jalassa musta ballerina (se, joka oli tarkoitus laittaa _kumpaankin_ jalkaan) ja toisessa jalassa markan Birkenstokki. Työkaverit vakuuttivat, että näytän mielenvikaiselta eriparikengissä enkä voi lähteä niin julkisille paikoille. Onneksi töistä löytyi sovitettavaksi vielä yksi pari pikkukenkiä, jotka kuin ihmeen kaupalla eivät murjoneet kärsinyttä pikkuvarvastani.
Lillanissa tunnelma onneksi lähti kohoamaan nopeasti. Kuka nyt voisi mököttää nähdessään hyvää ruokaa, viiniä ja huoneellista huikeita mimmejä? Istuin pöydässä järjestöhommissa toimivan Saaran ja Niitty-Seppälän mansikkatilan emännän Mirvan vieressä. Pohdimme tapaksien lomassa oman intohimoprojektin löytämistä ja erilaisia tapoja tehdä töitä.
Illan aikana juttelin pitkään myös Store of Hopen Eevan ja Annan sekä internetin kautta ihailemani Mua lemmitkö vielä, Kustaa? blogin Tiian kanssa. Olimme kaikki etukäteen päättäneet olla puhumatta vieraille, mutta tilanne eskaloitui lopulta käyntikorttien vaihtamiseen ja yhdessä naureskeluun. Store of Hope myy eettisesti tuotettuja kasmirhuiveja, jotka muuten ovat ihanan pitkiä. Sellainen on ollut omalla ostoslistallani jo jonkin aikaa. Tiia on puolestaan on mansetaustainen viininrakastaja ja sisällöntuottaja, jonka juttuja nauran aina kippurassa. Blogin lisäksi saatat tuntea hänet Kaverin puolesta kyselen-podcastista.
Lillanin sisustus sai huokailemaan ihastuksesta joka huoneessa. Harsokukkia, pellavaa, puupintoja ja kynttilöitä. Jos kesällä joku kyselee Tampereelta hotellivinkkejä, bookkaat töissä vieraille majoituksia tai hääyöksi on hotelli hakusessa, käy katsomassa Lillanin sivut! Tamperelaisille tarjolla on kahvila ja pieni puoti sekä hotelliaamupalaa, brunssia ja lounasta. Tila sopii myös vaikka pieniin rippijuhliin tai kehittämispäivään.
Lopuksi vielä herrasväelle nähtäväksi niitä kuvia.
Varsin ihana ilta kaikkiaan!
Ja menkää Lillaniin!
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.