Kolmas päivä elokuuta valkeni kauniina ja aurinkoisena. Oli vihkipäiväni. Pyöräilimme kesäisen Tampereen läpi kirkkaanpunaisilla jopoilla. Ohikulkijat vilkuttivat iloisina Laukontorilla ja Ratinan promenadilla. Taisivat arvata, että olimme matkalla naimisiin.
Jo hääjärjestelyiden alusta asti yksi asia oli selvää: halusimme Jussin kanssa, että vihkiminen on se meidän kahden juttu. Ei kirkon pitkää käytävää, ei tuijottavia silmäpareja. Vain me kaksi puun alla, ystävän vihkiessä.
Päätöste seurasi dilemma: miten läheistet suhtautuisivat toiveeseemme. Onneksi vastaanotto oli myönteistä kaikilta, joille asiasta puhuimme ja uskalsimme pitäytyä intiimissä vihkimisessä. Lopulta paikalla oli meidän lisäksemme pappi, kuvaaja, kaaso & bestman ja äiti.
Näin jälkikäteen ajateltuna pyöräily vihkimiseen oli aivan täydellinen suunnitelma – varsinkin tällaiselle fiilistelijä-fillaroitsijalle, jolla on ajoittain hankaluuksia muistaa laskeutua kiireestä ja höösäämisestä nauttimaan hetkestä. Kunniakierros Ilvekseltä Arboretumiin sai keskittymään tärkeään hetkeen. Aurinko liplatti Pyhäjärven pinnalla ja hiekka rapisi renkaiden alla.
Vihkiminen on oli ihana ja tunteellinen. Itkin alusta loppuun asti ja myös sulhanen ja pappi pyyhkivät silmäkulmiaan. Muistan tuulessa suhisevat puiden oksat ja lammesta norona valuvan puron solinan. Jussin lämpimän käden kädessäni.
Sormukset sormessa nostimme sillalla maljat kuohuvaa. Ennen kun suuntaisimme viettämään hääyötä Ilveksen sviittiin, kävimme Saludissa syömässä ensimmäisen aterian miehenä ja vaimona. Sviitissä meitä odotti Ilveksen tervehdys kuohuviiniä ja suklaata.
Voin lämpimästi suositella naimisiin menoa harkitseville
- Kahdestaan (tai pienellä porukalla) vihkimistä – kyllä tärkeät ihmiset ymmärtävät toiveenne
- Polkupyöriä häiden kulkupeliksi – tämä vaatii pitkän puvun kanssa hieman virityksiä, mutta on mahdollista
- Vihkimistä puistossa – niin kaunista ja tunnelmallista, mutta samalla vaatii sateen varalle suunnitelman
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.