Terveiset häämatkalta pohjoisesta Kroatiasta Istrian alueelta! Kroatia oli jo pitkään mun matkatoivelistallani ja alkukesästä bongasin netin lentotarjouksista kahdelle lennot alle kolmeen ja puoleen sataan. Se sinetöi häämatkapäätöksen, jota oli arvottu Kreikan ja Kroatian välillä.
Ensimmäiset kolme päivää vietimme roomalaisten rakentamassa Pulassa. Oli kapeita katuja, riemukaaria ja yksi amfiteatterikin. Lämpöaalto Lucifer toi kaupunkiin neljänkymmenen asteen helteen.
Yövyimme ihan keskustassa hyvät arviot saaneessa Hotel Galijassa. Koska tykkään kauniista asioista, hotellin valinta on aina yhtä vaikea paikka. Mulle eivät kelpaa kukalliset päiväpeitot, rumat verhot tai punertavasta kirsikkalaminaatista rakennetut kalusteet, kuvaputkitelkkareista puhumattakaan. Valkkasin meille hotelleja monta viikkoa. Joka ilta googletusta ja aamuksi uudelleen katsottavaksi auki välilehtiä.
Voitte siis kuvitella pettymykseni, kun perille saapuessamme meidät oli sijoitettu Galijan vanhaan osaan, laivan hyttiä muistuttavaan pitkulaiseen huoneeseen, jossa pieni ikkuna oli käytävän päässä, täysin vastakkaisella puolella kuin sängyt. Kyllä. Kaksi erillistä sänkyä. Ja mainitsinko jo ne upeat taulut, joissa on tulostettuina taidejäljitelmiä ja jotka on ruuvattu kiinni seinään. Tästä huoneesta ei ollut jälkeäkään Bookingin kuvissa.
Ei muuta kun takaisin respaan. We are on a honeymoon. There is two beds, we ordered just one. Respa aloittaa: ette ole ilmoittaneet mitään etukäteen (kyllä olimme), jos olisimme saaneet viestin niin olisimme siihen vastanneet (kyllä vastasitte). Varasitko huoneen vasta kaksi kuukautta ennen matkaa? No sitten se on oma syysi. Sivuilla sanotaan, että twin/ double, emme lupaa mitään! Mutta tulkaa aamulla uudelleen.
Aamulla respa sanoo: emme voi tehdä mitään. Hotelli on täynnä. Ehkä vuoropäällikkö voi tehdä jotain kun tulee kolmelta töihin.
Kolmelta uudestaan paikalle ja samat keskustelut. Kyllä ilmoitimme etukäteen. Kyllä, te vastasitte viestiin. Tässä vaiheessa paikan johtaja saapuu paikalle ja kysyy kiihtyneenä: miksi ette kertoneet tästä aamulla (kyllä kerroimme). Siivoojat ovat jo lähteneet kotiin kolmelta (meidän pyydettiin tulemaan uudestaan kolmelta). Emme voi tehdä enää mitään. Tässä vaiheessa tihrustan itkua, Jussilla nousee savu korvista. Pyydän, että maksamme yhdestä yöstä ja siirrymme toiseen hotelliin loppuajaksi. Respa sanoo: emme voi antaa rahoja takaisin. Tuijotan häntä silmiin ja lausun päättäväisesti: en mene enää takaisin tuohon huoneeseen. Tunnin taistelun jälkeen täydestä hotellista löytyy kuin löytyykin huone (joka oli kuvassa, kun varasin huonetyyppiä) ja myös siivoojat saadaan sittenkin paikalle.
Suuresta hotellitaistelusta kommentoitakoon vielä sen verran, että olen yöpynyt kaikenlaisissa murjuissa ja ludehostelleissa ympäri maailmaa. Virheitä ja väärinymmärryksiä sattuu. Minulle on selvää, että markalla saa markan laatua. Kuitenkin. Jos maksaa huoneesta reilusti ja on toiminut ohjeiden mukaan niin kyllähän se harmittaa. Lisäksi varsin tärkeää on se, miten mönkään menneen tilanteen hoitaa niin, että asiakkaalle ei jää huono mieli.
Asiakaspalvelijoiden kanssa inttäminen tuli viikon aikana tutuksi, kun väittelimme useiden tarjoilijoiden kanssa annoksen tai juoman koosta. Tuntui olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että tilatessasi pienen pizzan/ pitan/ viinin, sait kuitenkin ison. Valitukset kaikuivat kuuroille korville. Suosikkina jäi mieleen tarjoilija, joka korotti ääntään meille: ”If you say small, I write here small. Are you saying that I don’t understand English??” 😂
Ikävistä kohtaamisista huolimatta Pula oli kaunis ja historiallinen kaupunki, jossa lähes kaikki oli kävelyetäisyydellä. Keskustan nähtävyydet ehtii katsomaan parissa, kolmessa päivässä ja lyhyen (ja edullisen) paikallisbussimatkan päässä on tarjolla Verudelan upeat rannat. Ruuaksi suosittelemme pizzaa, paikallisia lihamötiköitä sämpylän sisällä ja antipasto-lautasia sekä mereneläviä.
Parasta Pulan reissussa oli snorklaus kirkkaassa, turkoosissa meressä. Suolainen merivesi pompsautti nopeasti pintaan vaikka koitti sukeltaa lähemmäs pohjaa. Pinnassa lillumallakin näki vaikka mitä. Esim. pohjaa pitkin raahautuvan kiven näköisen merisellaisen, parittelevia/ riiteleviä kaloja, meduusaa muistuttavia, mutta ei-pistäviä läpinäkyviä löllyköitä ja tuutin muotoisia kotiloita ryömimässä kivenkoloon. Snorklauksesta tulikin mun uusi suosikkijuttu!
Pulasta reissu jatkui Plitvice lakes-luonnonpuistoon Bosnia-Hertsegovinan rajan tuntumaan.
Mutta siitä lisää myöhemmin!
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.