Kroatian viimeinen etappi oli aivan pohjoisessa Umagissa. Olin bookannut meille kahdeksi viimeiseksi yöksi luksusmajoituksen viiden tähden hotellista meren rannalta. Paikka oli yhtä kaunis kuin kuvissa ja sinne olisi voinut jäädä vaikka pidemmäksikin aikaa. Siis jos olisi tosi rikas.:D Majoituksen hinta tosin näytti putoavan kaikissa hotelleissa jopa kolmannekseen turistikauden loppuessa, joten syyskuussa Melia Coral resortissa voisi samalla kahden yön hinnalla olla jopa viikon.
Huoneessa meitä odotti mahtava häämatkalaistervehdys skumppaa ja suklaaseen dipattuja mansikoita sekä tietysti mainitsemisen arvoinen tervehdys, joka oli osoitettu herra ja rouva Makkoselle. Eivätpä tietysti raukat voineet tietää, että sen vanhalla nimellä varasin. Jussia nauratti, kun hän ennen häitä vitsaili meidän vaihtavan sukunimiä päikseen ja hänen olevan jatkossa Jussi Makkonen.
Puitteet siis olivat upeat ja palvelu pelasi. Harmiksemme ensimmäisenä päivänä heti saapumisen jälkeen iski mieletön ukkosmyrsky, jonka takia uima-altaat suljettiin, cocktailtunti peruttiin ja snorklaus oli puolitoistametristen aaltojen takia mahdotonta. Toiseksi päiväksi keli parani ja aurinko paistoi, mutta aallokko oli edelleen kova. Tyydyimme katselemaan upeaa auringonlaskua rannassa, samalla nauttien vanhojen festarijuomien salakuljettajien tyyliin valkoviiniä spriteksi naamioituna.
Paluumatka autolla (jonka nopeusmittari ei toiminut koko aikana) sujui jouhevasti siihen asti, kun matkaa palautuspaikalle oli alle 5 kilometriä. Juutuimme tietullijonoon yli tunniksi ja sen jälkeen jonotimme vielä melkein puoli tuntia päästäksemme takaisin Pulan keskustaan. Onneksi autonvuokrausfirmassa näkivät ikkunastaan jonon ja uskoivat selityksemme, emmekä joutuneet maksamaan sakkoa. Sade oli ruuhkauttanut koko liikenteen. Niin ilmeisesti voi käydä alueella, jossa edellisen kerran on satanut kolme kuukautta ennen Miinan ja Jussin saapumista. 😀 Autonvuokraamon pomoa taisi käydä meitä sääliksi, kun lähdimme sateeseen tallustamaan ja hän lupasi loppuun meille ilmaisen kyydin kentälle. Paikan kesäpuksu lähti tarkistamaan lentokentän autoja ja antoi meille kyydin. Annoimme opiskelijapojalle kaikki loput käteiset ja pullon skumppaa, joka meidän oli ollut tarkoitus juoda viimeisen lomapäivän kunniaksi rannalla.
Ja tähän päättyy tarinani häämatkasta. Kaikkiaan Kroatian maisemat olivat kauniita ja ruoka hyvää. Häämatkalle sattui monta ikimuistettavaa sattumusta, jotka varmasti vielä myöhemmin naurattavat. Mutta ei ihan vielä. 😀
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.