Bongasin hetki sitten Tiian blogista kirjoituksen otsikolla ”Missä olen huono?”. Aihe iski heti ja raapustin sen puhelimen muistiinpanoihin odottamaan sopivaa hetkeä kertoa oma mielipiteeni aiheesta. Ja tuo hetki näemmä on tänään! Jonkin aikaa piti silti miettiä, että mitkä asiat haluan julistaa oikein suurelle yleisölle huonommiksi puolikseni. Eikä siis sellaisiksi ”olen liian ahkera ja teen liikaa töitä”-puoliksi vaan rehellisen huonoiksi puolikseni. Tässä listaukseni.

En löydä mitään. Siis yhtään mitään.

Tämän todistavat niin aviomies, vanhat kämppikset kuin perhekin. Etsin uutterasti, mutta en löydä. En yksinkertaisesti vain löydä. Tuntuu, että mulla on olemassa täysin sokea piste etsimistilanteissa. Katson, mutta en näe. Kun joku tulee jeesaamaan niin kadonnut sukka/ laturi/ käsilaukku/ kenkä/ kattila/ kirja/ pelastusliivi/ pingismaila onkinkin juuri siinä, mistä äsken etsin jo viisi kertaa.

Olen sokea omille kirotusvireilleni

Tämä sinänsä on hieman ikävä huono puoli, kun työkseen tuottaa ohjeita ja esityksiä kymmenille tai jopa sadoille ihmisille viikossa ja lisäksi vielä vapaa-ajallaan kirjoittaa blogia. Voin kertoa, kaverit, että todella yritän kovasti kirjoittaa oikein, mutta kun flow iskee, näppäimet saattavat mennä hieman sekaisin. En ole tainnut pitää yhtäkään sellaista kurssia, jossa en olisi saanut palautetta luenodiojen (tai verkkotenttien, hups) kirjoitusvirheistä. Olen yrittänyt selitellä itselleni, että varmaan suurin osa ihmisistä kuitenkin ymmärtää viestini. Kai? Joku voisi sanoa, että mulla on lievä lukihärö, mutta omasta mielestäni mulla on vain niin hyvä mielikuvitus, että näen tekstin itse oikeana.

Minulla on vaikeuksia päästä asioista yli

Täytyy kyllä puolustuksekseni sanoa, että olen kehittynyt viime vuosina asiassa kovasti. Silti vastoinkäymisistä, ikävistä kohtaamisista, ärsyttävistä jutuista tai loukkaavista sanoista kestää jonkin aikaa päästä eteenpäin. Jään mielessäni myllyttämään asiaa ja lisäksi on aaivaaan pakko päästä purkautumaan aiheesta vähintään kolmelle viattomalle sivustakatsojalle. Mutta sitten kun lopulta pääsen jostain asiasta yli, se unohtuu kuin taikaiskusta enkä enää jaksaisi yhtään muistella sitä jälkikäteen.

Olen huono nukahtamaan ja vielä huonompi heräämään

Tämä vaiva on ollut riesanani jo ihan pienestä lähtien. Kadehdin ihmisiä, jotka laskevat päänsä tyynylle ja alkavat koisaamaan – kuten aviomieheni. Minä puolestaan käännyn, pyörin ja vaihdan asentoa ainakin viisi kertaa, nousen vessaan, pöyhin tyynyä ja avaan tai suljen ikkunaa. Ja tietysti tämä puute illan nukahtamisessa vaikuttaa myös aamuun, jolloin painan torkkua ainakin kolme kertaa ja jolloin tyyny on juuri hyvin ja jolloin viimeinkin olen löytänyt aivan täydellisen asennon sängystä. Jos tästä jotain positiivista pitää etsiä niin siinä välissä, kun vihdoin nukahdan, ennen kun minut raastetaan liian aikaisin sängystä, nukun melko sikeästi.

Päätöksenteko kestää – ja kauan

Olisin maailman rasittavin operatiivinen pomo, koska päätöksenteossani kestää aina huokailuttavan kaukan. Ihailen sitä, miten jotkut ystävistäni osaavat vastata nopeasti ja ottaa kantaa milloin minkälaisiinkin päätöksiin. Esimerkiksi hankintoihin liittyvissä päätöksissä olen aivan maaninen googlettaja ja asunnonoston yhteydessä jopa tein exceleitä, johon listasin kustannuksien lisäksi esimerkiksi paikasta toiseen siirtymisen aikaa ja vaivaa. Olen se tyyppi, joka lukee Tekniikan maailman artikkelin, Verkkokaupan jokaisen asiakasarvion ja lopuksi vielä Vauva.fi-keskustelupalstalta mielipiteet – ja tekee TOP3 vaihtoehdoista vielä kyselyn someen. Mutta voi pojat, kun viimein saan päätöksen tehtyä, olen yleensä super tyytyväinen lopputulokseen. Ihailen tekemiäni hankintoja välillä vielä vuosienkin kuluttua ja muistan hehkuttaa niitä myös omalle verkostolleni. Joku voisi sanoa, että olen sitoutuvaa tyyppiä.

En voi sietää, jos joku on epistä

Olen viisilapsisen perheen esikoinen ja meillä oli kova kuri sen suhteen, että jokaiselle oli samat säännöt ja asiat jaettiin reilusti ja tasan. Aikuisena olen sittemmin oppinut, että elämä vaan välillä on tosi epistä ja on paljon aikuisia, joita ei kiinnosta, että heidän toimintansa on epärehellistä, moraalitonta tai muuten arveluttavaa. Sen vielä jotenkin pystyn (jos en hyväksymään niin edes) myöntämään todeksi, että hyville ihmisille joskus tapahtuu pahoja asioita. Mutta voi pojat en voi sietää, jos joku omalla toiminnallaan tekee maailmaa huonommaksi paikaksi muille ihmisille elää ja olla. Siis valehtelee, toimii häikäilemättömästi vain edistääkseen omia asioitaan ja samalla mustamaalaa toisia tai esimerkiksi kiristää ja uhkailee. Eli on ihan epis tyyppi. Älä ole sellainen.

No tässä ne nyt sitten tulivat.
Tunnusta kommentteihin omat huonot puolesi, ettei täällä tarvitse ihan yksin hävetä. 😀