Minäkö aikuinen? Mitä opin ensimmäisen kolmenkymmenen vuoden aikana

Näin syntymäpäivän aattona (Kyllä! Perjantai on juuri oikea päivä tuoda lahjaksi kuplivaa ja tulppaaneja, jokavuotisia lahjatoiveitani) on hyvä pysähtyä hetkeksi reflektoimaan. Vuosi sitten siirryin (aivan yhtäkkiä, juuri äsken täytin vasta 18-vuotta) uudelle vuosikymmenelle, kun tauluun tuli iso 3-0. Ennen seuraavia, ylihuomisia synttäreitäni haluaisin kerrata mitä ensimmäiset 30 vuotta minulle opettivat.

Ole sopivan utelias
Ykköskohta varmasti naurattaa mut hyvin tuntevia tyyppejä. Olen kuulemma uteliaimpia ihmisiä, joita todistettavasti ainakin viisi eri piirien ystävääni osaa nimetä. Olen pohjattoman kiinnostunut monista asioista ja haluan tietää niistä varsin yksityiskohtaisesti – mutta puolustuksekseni sanottakoon, että aina ystävällisissä merkeissä. En kaivele tietoja juorutakseni, olen vain oikeasti juuri niin utelias. Mielestäni hyväntahtoinen uteliaisuus on kenelle tahansa hyväksi. Sen avulla oppii joka päivä uutta ja tutustuu mielenkiintoisiin tyyppeihin. Joskus pääsee käymään erikoisissa paikoissa, näkee miten autoa roplataan tai miten suihkumoottori toimii. Kun kysyt niin yllättävän moni on valmis kertomaan tai selostamaan itselleen tärkeästä aiheesta. Uteliaisuus ajaa oppimaan ja oppiminen on aina hyvästä, hurraa!

Tartu hyviin ehdotuksiin
Oli kyseessä sitten pyöräretki, uusi projekti tai pyyntö hiusmalliksi, tartu hyviin ehdotuksiin. Jos sanoo tarpeeksi monta kertaa ei, ihmiset lakkaavat pyytämästä. Hyviä juttuja tapahtuu, kun sanoo kyllä mielenkiitoisille ideoille. Jotkut ideoista ja ehdotuksista ovat onnistuneita ja toiset eivät – mutta jossittelu kaduttaa aina enemmän kun epäonnistunut kokeilu. Erityisesti kannattaa tarttua ehdotuksiin retkistä ja matkoista. Ei kukaan muistele niitä öitä kun nukkui tarpeeksi tai niitä kuukausia kun oli varaa ostaa pari ylimääräistä paitaa.

Kaikki ihmiset eivät ole hyviksiä vaikka kuinka toivoisit
Tämä on ollut kaikkein vaikeinta myöntää, koska uskon kovasti siihen, että ihmiset ovat lähtökohtaisesti kilttejä ja mukavia. Olen suurimman osan elämästäni saanut elää suojattua elämää mukavien ihmisten ympäröivänä: siirryin kotihoidosta musiikkiluokalle, siitä taidelukioon ja ammattikorkeakoulussa pieneen ja tiiviiseen tiimiyrittäjäyhteisöön. Vasta lähivuosina olen joutunut toteamaan, että kaikki ihmiset vaan eivät tahdo toisilleen hyvää, ei vaikka kuinka itse niin toivoisinkin. Asia vaan valitettavasti menee niin, että on  olemassa aikuisia ihmisiä, jotka ovat itsekkäitä, julmia tai tahallaan ilkeitä toisille eikä heidän toimintaansa pidä yrittää ymmärtää sen enempää. Sen voin kuitenkin valita, antaako muiden tekojen tuoda pahaa mieltä itselleen tai toisten ilkeilyn horjuttaa mielenrauhaansa. (Ja vastaus on ei, en anna sille valtaa!) 🙂

Valitset itse ihmiset ympärilläsi
Liittyen edelliseen kohtaan. Ympärillämme olevat ihmiset määrittelee yllättävän paljon sitä, mihin asioihin kiinnitämme huomiota ja mihin suuntaan kasvamme. Ei siis ole yhdentekevää millaisilla ihmisillä tai asioilla ympäröimme itsemme. Ajatukset, joita ruokimme, kasvavat. Ei ole väärin olla tapaamatta sitä vanhaa työkaveria, joka saa oman olosi aina tuntumaan huonolta tai olla juttelematta sille naapurille, joka ainoastaan keskittyy negatiivisiin puheenaiheisiin. Aivan kuten Facebookin feedissä, päätät itse ketä seuraat ja kenen juttuja tahdot kuunnella.

Hoida raha-asiasi kuntoon
Tätä en voi korostaa tarpeeksi. Ymmärtääkseen raha-asioita, on oltava valmis kohtaamaan tosiasiat. Kaksi vuotta sitten alkuvuodesta sain taas vuoden vaihtumisen ja synttäreiden mainingeissa ahaa-elämyksen – tällä kertaa siitä, että mun on otettava vastuu omasta rahankäytöstäni ja tehtävä suunnitelmia asian suhteen. Älkää käsittäkö väärin – luottohistoriani on puhdas ja rahani riittivät hyvin elämiseen, mutta vikana oli se, että kaikki mitä tuli myös meni. Pitkään funtsin miten epistä on se, että toisilla mystisesti on varaa laittaa säästöön rahaa.. Kunnes yhtäkkiä hoksasin: asiassa ei ole mitään mystista! Pitää karsia menoja tai nostaa tuloja jos tahtoo enemmän käteen jäävää rahaa. Kuulostaa tyhmältä, mutta se todellakin on niin yksinkertaista. Tein excelin tuloista ja menoista ja istahdin miettimään, että mikä olisi sopiva puskurisumma pikkuhiljaa säästöön laitettavaksi. Tämän pohdinnan tuloksena myin autoni, maksoin sillä pois lopun opintolainan ja aloin laittaa aikaisemmin autoon ja opintolainan lyhennykseen menneen rahan säästöön. Toinen iso oivallus oli se, että rahaa saa säästöön – laittamalla rahaa säästöön. Jos raha on käyttötilillä, se suurella todennäköisyydellä hupenee. Jos säästösumma suoraveloittuu heti palkkapäivänä niin siihen ei ehdi turhaan kiintyä. Myös pienistä tuloista, nyt puhun palkkatöissä käyvistä ihmisistä (työttömyys, opiskelu tai vanhempainvapaa ovat asia erikseen), on mahdollista saada jemmaan. Tällä hetkellä säästään reissukassaa 10€ viikossa suoraveloituksella.

Kaikkien asioiden eteen pitää nähdä vaivaa
Tämä viimeinen on kyllä todellinen aikuis-ajatus. Mutta sen jos jonkin olen oppinut, että todella harvat asiat vain tapahtuvat itsestään. Ja jostain syystä jotain tapahtuukin ilman suurempaa vaivannäköä, niin sitä ei osaa samalla tavalla arvostaa. On nähtävä vaivaa, jotta voi saavuttaa haluamansa – oli se sitten ylennys, painonpudotus tai vaikka uusi asunto tai kielenopiskelu. Valitettavan usein vaivaa pitää nähdä pitkänkin aikaa, joskus jopa monta vuotta putkeen. Monesti myös pitää koittaa useampaa reittiä, ottaa vastaan pari ei-vastausta vain keksiäkseen uuden ja paremman keinon. Mutta voi pojat miten hyvältä tuntuu, kun viimein saa haluamansa ja voi todeta: ”Tämä oli minun ansiotani, juuri minä sain tämän tapahtumaan!”

Tallenna