Syyskuun puolessa välissä tuikkasin itseni mukaan Suomen Valmennustalon ilmaiselle kokeiluvalmennukselle, jonka otsikko oli ”Johda itseäsi ja menesty elämässäsi”. Olen aivan heikkona self-help-kirjallisuuteen ja niihin positiivisen ajattelun voimaan liittyviin teorioihin, joita isät ja vakavamieliset henkilöt kutsuvat huuhaaksi.
Puolitoista tuntia kestävällä valmennuksella käytiin läpi paljon hyvää kamaa mm. tavoitteellisuudesta ja omien ajatuksien ja tekojen voimasta. Oletteko esimerkiksi koskaan tulleet ajatelleeksi, että noin kahdeksaankymmeneen prosenttiin asioista voimme itse vaikuttaa? Se on aika paljon. Seuraavaksi esittelen teille valmennuskerran aikaansaannoksistani toimintasuunnitelmani ja mantrani.
What to do and not to do
Tein valmennuksella kolme positiivista lupausta, joista – kuten kohta näette- osa on konkreettisia ja osa taas ei niin paljon. Ensimmäisenä lupasin ajatella aktiivisesti hyviä ajatuksia ja tuntea itseni onnelliseksi. Kuten ehkä olette osanneet blogini rivien välistä ymmärtää, onnellisuus on usein suurimmaksi osaksi kiinni siitä päättämisestä. Päätin myös, että ympäröin tulevaisuudessa itseäni innostavilla asioilla. Niillä, joista olen ihan fiiliksissä.
Toinen lupaukseni oli tavoite, koska sille oli asetettu selkeä aikamääre. ”Kirjoitan viikon sisään blogiini”, kirjoitin varmoin ottein tulosteeseen. Hieman yli viikko siihen sitten meni, mutta kuten näitte sain vihdoin melkein vuoden hiljaiselon jälkeen korkattua hyllylle pölyttyneen blogini. Kuten Chisu juuri jossain otsikossa julisti: kirjoittaminen on halvinta terapiaa.
Kolmantena lupasin kaksi kertaa kuukaudessa laittaa itseni tilanteeseen, jossa tapaan täysin uusia ihmisiä. Koulutukseen, kaverin tutun naapurin bileisiin, eri ruokakauppaan. Tiedättehän, kuinka elinpiiri voi nopeasti alkaa tuntua suppealta. Joka lauantai samat paikat, samat jonot, samat naamat.
Valmennuksen aikana loin myös itselleni kolme hokemaa, mantraa. Wikipedia sanoo, että ”Mantra on useimmiten sanskritinkielinen uskonnollinen tavu tai runo. Mantran toistamista joko ääneen tai hiljaa mielessä käytetään hengellisenä harjoituksena.” Tässä tulevat omani.
Kolme parantavaa hokemaa
Olen tyyni ja rauhallinen.
Valmennuksella kehotettiin toistelemaan asioita, kuten ne olisivat totta. Usein en ole tyyni enkä todellakaan rauhallinen, mutta työstän asiaa. Nämä ominaisuudet helpottaisivat huomattavasti elämääni.
Mitä sitten?!
Tämä on kenties lempimantrani näistä kolmesta. Viime vuoden aikana harhaillessani pitkin stressiputkea etsien ulospääsyä monet pienetkin asiat tuntuivat hyvin raskauttavilta. ”Mitä sitten” kehottaa teinimäisellä uhmakkuudellaan pieraisemaan vähäpätöisiä asioita päin ja unohtamaan ne. Monilla asioilla on väliä, mutta toisaalta on paljon asioita, joilla ei to-dellakaan ole mitään väliä. On typeriä ihmisiä, on omia mokia ja elämän sattumuksia, joihin suhtautumiseen ”mitä sitten” sopii vallan mainiosti.
Olen ihana ja arvokas kuin prinsessa.
Kuulostaa kornilta, mutta toimii. Harvoin sitä muistaa nähdä itsensä sellaisena upeana ja ihanana olentona kuin oikeasti on ja kenties kaikkein vaikeinta on muistaa puhua itselleen kauniisti. ”Olen ihana ja arvokas kuin prinsessa”-mantran loin muistuttamaan itseäni siitä, että minulla on väliä ja kuten prinsessan, minunkaan ei tule ottaa vastaan mitään ns. himo paskaa. 😀
Se on jännä, kuinka erilaiset asiat saavat eri ihmisillä ahdistuksen kaikkoamaan ja keventävät mieltä. Oman elämäni huojentavin oivallus taas on ollut muutama vuosi sitten iskenyt ”Me emme voi hallita elämää ja kaikkea, mitä siinä tapahtuu”. Toki pointti on hieman erilainen kuin sinun mantroissa ja kolahduksissa – minua tuo ajatus auttoi pääsemään eroon ahdistavasta, liiallisesta vastuuntunnosta (läheisten suhteen) ja itsesyytöksistä asioissa, joihin en mitenkään voinut vaikuttaa. Mutta hassua tosiaan 🙂 Pääasia kuitenkin varmaan on, että löytää oivalluksen, joiden avulla voi suhtautua itseensä myönteisemmin.
Mä laitoin sen lupauspaperin mun yöpöydän laatikkoon ja oon yrittänyt katsella sitä säännöllisin väliaijoin. Vaikeinta usein on kuitenkin muistaa ne omat lupaukset, vaikka ne kuinka olisi vain omalle itselle tehty.