Kävimme eilen Marian kanssa ihastelemassa jouluisia juttuja lumisella Tallipihalla. Jos joulun henki on sulta hukassa niin käy siellä nuuhkimassa tunnelmaa! Väkeä riitti tungokseen asti, mutta kyllä siinä vanhassa pihapiirissä on aivan oma ja erityisen jouluinen fiilksensä. Ostin sieltä muutaman pienen joulujutun: kankaisia sydämiä kuuseen ja tietysti vuoden hittijoulukoristeen: tottuoven!
Kävimme myös osallistumassa Joulupuu-keräykseen Sokoksella. Mä ostin 14-vuotiaalle tytölle ihanan suihkugeeli-bodybutter-paketin ja Maria pienelle 5-vuotiaalle kirjakaupan puolelta värityskirjan ja tarrajuttuja. Joulupuuta Tampereella järjestävät Pirkanmaan nuorkauppakamari ja Tammerkosken nuorkauppakamari yhdessä seurakuntien kanssa. Keräyspisteitä on ympäri pitäjää.
Ennen en välittänyt joulusta. Opiskeluaikoina olin töissä lihatiskillä ja joulu oli vuoden kiireisintä aikaa. Lapsettomana osa-aikaisena lähestyvä juhla tiesi myös aina vuoroa jouluaatolle. En siis koskaan oikein ehtinyt keskittyä joulun fiilistelemiseen. Ainut valmistelu oli hikisenä joulumusiikin jyskyttäessä ennen tai jälkeen töitä suoritettu paniikkilahjakierros, johon ison perheen kasvattina paloi aina ihan liikaa rahaa. Viitisen vuotta sitten kaikki kuitenkin muuttui ja yhtäkkiä joulu hiipi vaivihkaa sydämeeni! Sen jälkeen olen laittanut kotiin kuusen ja pikku hiljaa kasvattanut joulukoritsearsenaaliani (joka onneksi toistaiseksi mahtuu vielä kahteen pienehköön laatikkoon).
Joulun odotukseen kuuluu tietysti olennaisena osana myös joulukalenteri. Männävuoden huikeasta joulusinkun kalenteriprojektista voit lukea täältä. Sama kalenteri on edelleen käytössä ja vielä usean vuoden jälkeenkin tuo projekti ilahduttaa. Se oli kerrassaan nerokas! 😀 Tänä vuonna taskuista löytyy karkkien ja pienten juttujen lisäksi myös pikkujoulupullot ja jouluisia tuoksuja mausteiden muodossa.
Tänään, ällöttävän, jouluisen ihanasti koristelin pipareita Michael Bubblen joululevyn tahtiin. Lopputulos oli tietysti tyylilleni uskollisen värikkään psykedeelinen. Överikuorrutetut piparit ovat olleet kiinteä osa joulunodotusta jo vuodesta 2009 alkaen. Pipareita tein jo silloin, kun muuten en välittänyt joulusta. Välillä panostan ja teen taikinan alusta asti itse, mutta nyt pakastimen pohjalta löytyi vielä taikinaa viime talvelta. Taloudessa paikalla olleet mieshenkilöt koritstelivat Tappara-Ilves-piparkakkutalon.
Mihin jouluinen päivämme Mansessa lopulta päättyi, saattaa nyt joku lukija pohtia.
Kuohuviinille tietysti!
Koska joulun odotus on vaan vähän ihanampaa, kun kädessä on lasi kuohuvaa.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.