Olette ehkä aikaisemmista postauksistani pystyneet päättelemään, että meillä menee toisinaan hyvienkin ideoiden toteuttamisessa hieman aikaa. Tässä tapauksessa 2,5 vuotta. 😀 Kesästä 2015 asti ehdin haaveilla siitä, että laitamme makuuhuonetta hieman omannäköisemmäksi. Edelliset omistajat olivat tehneet siitä varsin kauniin, mutta kaipasin omaa tatsia.

Kuten kaikki jättihankkeet, tämäkin eteni omaa tahtiaan. Ensin oli saatava Jussilta hyväksyntä. Hän ei pidä seinätarroista, joten päätös oli siltä osin helppo. ”Otetaan tarra pois”, sanoi Jussi ja heti vuotta myöhemmin irroitti tekstitarrat seinästä. Kuten monet muutkin miesten suorittamat tehtävät, myös tämä tuli hieman väkivaltaisesti valmiiksi. Osa maalista irtosi tarran mukana. ”Typerä tarra, ei ole minun syyni”, kommentoi asialla ollut sankari.

Oli syyllinen kuinka selkeä tahansa, lopputuloksena oli kaavintahävityksen kokenut seinä. Oli aika löytää sille uusi tyyli.

Suosikkini sisustuslehdistä on Unelmien talo ja koti. Sen sivut vilisevät aina ihania, vanhaa aikaa henkiviä tapetteja, josta lopulta löysin itselleni mieleisen. Siihen mennessä olinkin ehtinyt nukkumaan mennessä tuijottaa tuota tarrojen raatelemaa maalipintaa melkein puoli vuotta. Imaginarium-malliston Florencen löysin tarjouksesta Netraudasta. Vierastin ensin kotiinkuljetusta, koska showroom löytyy ihan läheltä Ideaparkista. Täytyy myöntää, että lopulta oli kyllä aika mukavaa, kun tapettipötköt tuotiin suoraan kotiovelle. Suuremmissa erissä varsinkin aika näppärä palvelu!

Seuraavana haasteena oli tapetin kiinnittäminen seinään. Jussi vihaa tapetointia ja oli jo etukäteen kaljahoukuttelusta huolimatta kieltäytynyt osallistumasta. Onneksi kätevä emäntä Suvi saapui paikalle vastaavaksi rakennusmestariksi ja saimme homman valmiiksi muutamassa tunnissa.

Ja tässä nyt ennen-kuvat sekä lopputulos. Aika huippu, jos saan itse sanoa.
Näyttää siltä, kun tapetti olisi aina siinä ollutkin. ♡