Viime kuussa kävin jääkiekko-ottelussa. Kyllä. Edellinen kerta oli muistaakseni 1990-luvun loppupuolella, joten kyseessä on oman penkkiurheiluhistoriani kannalta merkittävä tapahtuma. Ystäväni Leena sai peliin ilmaiset liput, joten ei muuta kun avoimin mielin kokeilemaan!
Ensimmäisenä päästyämme Hakametsään, kävimme tietysti nauttimassa pyörykkäbaarin antimista. Kolmesta munkin kokoisesta lihajötkäleestä riitti syötävää. Muukin ruokatarjonta oli aika proteiinipitoista, myynnissä oli myös nakkimukeja ja tietysti mörköä. Muina nähtävyyksinä olivat (oikeasti) takatukkaiset kiakkohanut 80-luvun fanitakeissaan.
Tappara-Pelicans-pelin istuimme vastustajan kulmassa aika lähellä ”Hockey Nightin” kommentaattoreita. Kävin myös googlettamassa, että miltä näyttää se mopoautolla ajava jääkiekkokarju Barkov. Peliä en tarkemmin osaa kommentoida, mutta maaleja tuli ja ilmassa oli urheilujuhlan tuntua. Ja Sparkling Starsit tietysti olivat ihastuttavia.
Lähdimme kotiin toisen erän jälkeen, joten lopputulos piti selvittää myöhemmin Internetistä. Joku Tapparan mies voisi pitää kyseistä lässähtävänä lopetuksena, mutta itse olin oikein tyytyväinen, että jaksoin olla paikalla niinkin pitkään. Jääkiekkopelissä siis oli hauskaa ja voisin ehdottomasti mennä uudestaankin. Lauantaipeli kera oluen voisi olla seuraava askel! Koska jos ei muuta, niin kyllä siellä Hakametsässä ainakin niitä Tapparan miehiä riittää. 😉
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.