
Voi pojat! Viime viikolla osallistuin Yöpulkkamäki-tapahtumaan. Ennen H-hetkeä valmistauduin perusteellisesti: kävin tutkimassa Anttilassa eri pulkkavaihtoehtoja sekä ostin vahingossa uuden ulkoilutakin. En ollut aivan täysin tyytyväinen kaupan pulkkavalikoimaan. Mielessäni nimittäin siinsi kuva, jossa liu’un mäkeä alas jättimäisellä uimarenkaan näköisellä donitsilla. Koska donitseja ei ollut tarjolla, tyydyin anastamaan työpaikaltani yhden jätesäkin mäenlaskua varten.
Kuten ennen urheilusuorituksia kuuluukin, päätimme ystäväni Lauran kanssa lämmitellä. Pyynikin Portti oli juuri sopivalla etäisyydellä sovitusta pulkkailupaikasta minigolfin kupeessa. Pyysimme baarimikolta jotain ”sisäisesti lämmittävää” ja hän kertoi Minttukaakaon sopivan erityisen hyvin pulkkailuun.

Minttukaakao todellakin lämmitti mukavasti myös mäkeen päästyämme. Osallistujen määrä oli alkuun kohtalaisen vähäinen, mutta sitäkin laadukkaampi. Onneksi PZA oli tuonut mukanaan pulkan, koska anastamani jätesäkki ei liukunut mäessä kuvittelemallani tavalla tai oikeastaan lainkaan.
Minigolf-radan vierestä alkava mäki katkeaa kävelytiehen, josta hurjimpien on mahdollista jatkaa matkaansa vieläportaiden vasenta puolta, lähes pystysuoraa mäkeä kohti soutuveneitä ja jäätynyttä Pyhäjärveä. Miksu ja PZA laskettelivat koko mäen alas yhdeltä istumalta, mutta itse uskaltauduin kokeilemaan viimeisen osuuden ainoastaan kävelytiestä alkaen. Tämän laskun suoritin kaiken lisäksi jätesäkillä, jonka edellisessä mäessä ilmenneet hiekkapaperimaiset liukumisominaisuudet eivät toimineet enää samalla tavalla kovemmilla kaltevuusasteilla. Vauhti oli ihan liian hurja.

Pian ensimmäisten laskujen jälkeen paikalle saapui myös JVL soihtuaineksiensa kanssa. Moni ei kanna repussa mukanaan sahaa ja lamppuyöljyä, mutta nämä yhdistettynä vanhaan pikeepaitaan ja rikkinäiseen jääkiekkomailan varteen saivat aikaan mainion soihdun. Lepattava valo paljasti kiipeilytelineen takaa myös ison lumikasan päältä alkaen jäädytetyn ja kourumaisen mäen. Siinä vauhti oli juuri sopivan hurja.
Ihmisiä valui paikalle hiljalleen kun joimme termarista kauden viimeisiä glögejä. Ehdottomasti illan parhaat laskut pulkkailimme Pyynikin harjulta saapuvaa kävelytietä pitkin. Siinä kaltevuussuhde ja vauhtikerroin olivat ehdottomasti yli 20-vuotiaille sopivimmat.
Pulkkamäessä pääsee liian hiljaa, liian kovaa ja juuri sopivaa vauhtia. Kiljuminen ja kuumien nesteiden nauttiminen on sallittua ja jopa suotavaa. Itse viritellyt soihdut saivat kirjoittajan lausumaan ääneen ”avotulen teko kaupunkialueella kielletty”, mutta olivat ehdottomasti kiva ja jännä lisä pulkkamäkireissuun. Näitä lisää. Testiryhmä suosittelee mäenlaskuun lumenpitäviä hanskoja. Onnellisuuskerroin pulkkamäessa oli korkea ja kaiken olisi kruunannut lapsuudesta tuttu lampaantalja pulkassa. Jotain odotettavaa oli kuitenkin jätettävä seuraavaan kertaan.
Elämyskerroin: 4
Onnellisuuskerroin: 4
Kommentti: ”Hienoa huomata, että pulkkamäkeen lähtemiselle ei tarvita tekosyyksi pieniä lapsia.”
tykkään!
ps. onko noita kuvia jossain lisää?
Meitsiltä löytyy. Tuutko hakeen tikulla joku päivä?
voisin tullakkin, palataan tähän.