Neiti Mak on jo tuntenut syksy tuoksun leijailevan ilmassa. Siksi onkin aika säilöä menneen kesän muistot talteen. Kulunut kuukausi on ollut täynnä pieniä onnenhetkiä, joista nyt kerron teille.
Lihatuotteita ja musiikkityyliä
Alkukesästä kävimme useaan kertaan testailemassa Tampereen baarien ilmaista ruokatarjontaa. Sunnuntaisin Sahassa on ollut tarjolla haussia ja nakkeja ja maanantaisin Roosterissa reggaeta ja makkaraa. Tapahtumat eroavat toisistaan lähinnä sijaintinsa ja musiikkivalintojensa suhteen, mutta perusidea on sama. Paikalla on koko kaupungin baarihenksu ja jokainen terassilla istuva on moikkaustuttu tai vähintään kaverin kaveri. Tampere on iso kylä ja juuri siksi rakastankin sitä! Haussissa ja knakeissa ja reggaessa ja makkarassa oli kummassakin paikalla omat grillimestarit, joiden kanssa vitsit tosin olivat aina samat. ”Saisinko yhden tollaisen hyvin paistuneen?” ”Öhö, öhö, taitaa tyttö tykätä mustasta, eikö tällänen vaalee tänään kelpais?” Nakkien vertaaminen sukuelimiin on aina hauskaa, silloinkin vaikka pelkkää vissyä joisi. Varoitus: joskus nakit voivat kuitenkin lähteä käsistä.
Vesisota
Vesisota oli jo pitkään ollut ystäväni Anskun haaveena. Sovimme ajan ja niin eräänä kauniina heinäkuun iltana suuntasimme kohti Pyynikin rantaa. Anskun kanssa olimme aseistautuneet Blaster XL 550 vesipyssyin, vastapuolen pojat surkean pienillä minimaalisesti vettä ruikkaavilla huumoripistooleilla ja Hanna pienellä ämpärillä. Itse vesisota sisälsi hurjasti kiljumista, päätöntä juoksentelua ja kikattamissa. Kaikki hävisivät tai voittivat ja lopuksi kaadoimme toistemme päälle vettä ämpärillä ja isoilla vesipulloilla. Voi kyllä rannalla leikkivät lapset olivat kateellisia.
Kieriminen
Osa teistä mahtaa muistaa, kuinka kieriminen rinnettä alas oli lapsena niiiiin hauskaa. Kokeilin vesisodan jälkimainingeissa sitä. Kaiken kaikkiaan lapsuusmuistojen uudelleentoteuttaminen on ollut yksi onnellisuuden kantavista teemoista. Kierimisen suhteen ajatus oli kuitenkin ehdottomasti hauskempi kuin toteutus. Mäessä vuoroin tissit ja pylly iskeytyivät kovaa maahan ja lopuksi huimasi ja oksetti. Mutta olihan se hauskaa kertoa muille aikuisille, että oli eilen kierimässä.
Lättykestit
Mikä onkaan mukavampi tapa viettää iltaa kera ystävien kuin vanhat kunnon lättykestit! Makoiltuamme päivän rannalla halusimme vielä jatkaa yhteistä aikaa. Lättykesteihin tarvittiin vehnäjauhoja, maitoa, munia, sokeria ja suolaa sekä voita, erilaisia täytteitä ja ahkeria paistajia. Olin lapsuudessani oikea lättymaisteri ja heittämisen jalo taito sujui edelleen notkealla ranteella. Kovimmat voivat kokeilla paistamista kahdella pannulla samaan aikaan. Lättyjen täytteeksi testiryhmä suosittelee jäätelöä, hilloa, kermavaahtoa ja sokeria. Nam.
Katujuna
Monta vuotta olen katsellut ohi puksuttavaa vihreää Tampereen katujunaa. Tämän kuun alussa vihdoin uskaltauduimme porukalla kyytiin. Katujuna keikkui, jyrisi ja paukkui, me vilkutimme ihmisille kuin prinsessat ja nauroimme. Juna kuljetti meidät ohi useiden Tampereen nähtävyyksien ja kuulutus johdatti tehdaskaupungin historiaan. Lopuksi jäimme kyydistä Laukontorilla syömään mustaa makkaraa, puolukkahilloa ja maitoa. Nääs.
Suolakurkut
Suolakurkut eli siskoni sanoin suolikset ovat suurinta herkkuani. Äitini säilöö niitä joka vuosi eikä mikään voita mamman tekemiä suolakurkkuja. Eräänä elokuun iltana pöräytin VapaaValintaan ostamaan söpöjä kurkkupurkkeja. Siitä matka jatkui mamman keittiöön pilkkomaan avomaankurkkuja. Viipaleet ladottiin kerroksittain kera mustaherukan lehtien, tillin ja valkosipulin. Lopuksi päälle kaadettiin hellalla kiehautettu suola-sokeri-pippuri-vesi-etikkaliemi. Esimerkiksi etikkapulloissa löytyy ohje suolakurkkuihin. Nyt kuusi suolakurkkupurkkia pöhisee ja maustuu kellarin kylmyydessä seuraavan kuukauden ajan. Se joka kurkkujani saa maistaa tietäköön olevansa tärkeä!
Elokuun puutarhajuhat
Koko viime viikonloppu oli yhtä suurta puutarhajuhlaa. Juhlimme ensin toisen ystäväni läksäreitä ja seuraavana päivänä toisen syntymäpäiviä, molempia vanhempien residensseissä luonnon helmassa. Elokuun tummaa yötä vasten piirtyi värivalojen helminauha ja kynttilät valaisivat tunnelmallisesti pimeyttä. Kitaransoittoa, ystäviä, hyvää musiikkia, halauksia ja tietysti juomien pyttipannua sangriaa, siitä on ihanat elokuun puutarhajuhlat tehty. Tanssimme vielä aamukasteessa auringon noustessa.
Kaiken kaikkiaan viime kuukauden onni on koostunut ruuasta ja lapsuuden muistojen uudelleentoteuttamisesta. Mikäli näistä löytyy resepti onnellisuuteen, voi sen todeta olevan aivan jokaisen saavutettavissa.
Rakkauden kesän onnellisuuskerroin: 5
Viime sunnuntain Aamulehdessä (Su Ihmisissä) oli Kirsikka Otsamon kolumni Sinisen kärpäsen kesä (, jota en rankalla googletuksellakaan löytänyt tähän linkitettäväksi, mööh). Sitä lukiessani tuli tämä blogi välittömästi mieleeni. Ja tätä päivitystäsi lukiessani tuli se kolumni välittömästi mieleen. Kyllä se vaan niin on, että parasta onnea on tehdä onnellisia asioita ja sellaisia asioita, joita ei ole tehnyt koskaan ennen. Siksi lähden Neiti Makin ja Kirsikka Otsamon innoittamana kohti Sinisten kärpästen onnellisuuden syksyä.
Kiitos taas hyvästä kirjoituksesta. Hyvä mieli tuli.
Pitkäaikainen lukija ensi kertaa kommentoimassa…
Kirjoitat todella hyvin ja vaivattoman tuntuisesti, osaisinpa itsekin. Ja ihan kateeksi käy mennyt kesä, tuollasta kesänvieton tulisikin olla!