Luku 21: Hervanta, ihana paikka maan päällä

Hervanta, tuo mystinen paikka maan päällä, on kiehtonut mieltäni siitä asti kun aloin haaveilla opiskelijahaalareista. Aikaisemmin kuvitelmiin sisältyi se, että jonain päivänä itse opiskelisin siellä kera ihanien tulevien diplomi-insinöörien. Eräänä päivänä kuitenkin ymmärsin oman matemaattisen ja avaruudellisen hahmottamiskykyni rajat. Siitä lähtien olen liittänyt Hervannan yhteyteen vain villit teekkaribileet.

Hervannassa olen käynyt vuosien varrella ainoastaan vierailijana, mutta lyhyiden reissujeni aikana olen onnistunut luomaan useita hauskan ja sekavan välimaastossa huitelevia muistoja. Vappuna 2004 seurasimme Mikontalojen edustalla juhlallisina Wappurauhan julistusta, jonka jälkeen koimme historian viimeisiksi jääneet Wappubommarit. Kesällä 2005 todistin Tuulanhovin pihalla, kuinka Kaisa juhlallisessa hääjuhlassa sai omakseen PRO-nimisen jalkapallon. Elokuussa 2008 the Ekat-bileiden aikaan  päädyin ”Ankkalinnaan” jatkoille oranssihaalaristen rankka-ankkojen kera. Joka tapauksessa, harvoin olen Hervannassa ollut selvin päin.

Ystäväni ja lähes ammattimainen opas Kaisa Eerola (FM), lupasi toiveestani pitää minulle oman Hervanta-päivän. Nyt tiistaina oli aika tämän historiallisen hetken. Eeppinen matkani kohti Hervantaa alkoi pyöräretkellä. Vapisevin jaloin, vielä tuoreessa muistissani Pyörällä Hervantaan 2006-trauma lähdin polkemaan kohti määränpäätäni. Tällä kertaa en kuitenkaan eksynyt Hallilaan pururadalle kahden tunnin ajaksi, vaan pääsin perille ajassa 42 minuuttia, kesäisen tuulen heiluttaessa helmojani.

Duon edessä minua oli vastassa hymyilevä oppaani. Esitin hänelle itse vitosista photoshoppaamani ”Hervannan valuutta”-setelit sekä kaulapusissa olevan passini, jonka olin ottanut mukaan varmuuden vuoksi. Matkaohjelma oli myös printattuna mukana.

Ensimmäisenä tutustuimme Hervanta-keskuksen läheisyydessä rakennukseen, jossa sijaitsevat mm. Huuma ja kirjasto. Oppaani ja filosofian maisteri Kaisa Eerola kertoi, että rakennuksessa näkyy vaikutteita Bysantista ja että sen ovat suunnitelleet Raili ja Reima Pietilä. Rakennus näytti selvin päin ja päivän valossa oikein mukavalta. Ihailimme myös Duon pääovia, jonka kaarien inspiraationa on ollut Pariisin rautatieasema.

Seuraavaksi siirryimme pyöräillen vesitornille. Ylhäällä tuuli kovaa ja Hervannan kerrostalot näyttivät kuin pieniltä Lego-taloilta. Söimme jäätelöt ja FM Kaisa Eerola eli Eerolan Kaisa piti esitelmän Hervannan historiasta. Tiesittekö, että Hervantaa alettiin rakentaa 1960-luvun lopulla ja ensimäiset asukkaat muuttivat sinne 1970-luvun alkupuolella? Lisäksi opin, että Hervanta jaetaan Etelä-Hervantaan ja Pohjois-Hervantaan. Raja kulkee jossain Duon paikkeilla.

Vesitornilta jatkoimme Kultaiseen Apinaan. Joimme terassilla huurteiset ja observoimme tarkasti hervantalaista elämänmenoa. Muistelimme myös sitä kesää, kun lähdimme naapuriparvekkeella kekkuloineiden hollantilaisten nuorten miesten kanssa Kapinaan laulamaan karaokea. Terassin ohi sattui onneksemme kävelemään myös aito teekkari, Olli R., joka kertoi meille innoissaan, että on vihdoin päässyt muuttamaan Hervannasta pois.

Pienen Euron kauppaan suuntautuneen matkamuistopysähdyksen jälkeen jatkoimme pyöräilyämme Suolijärven rannalle.  Aurinko kimalsi sen pinnalla ja pienet pojat hyppivät vaarallisesti veteen. Istuimme laiturilla ja nautiskelimme. Pyysimme vieressä istuviamme hervantalaisia alkuasukkaita kertomaan muistoja kotipaikastaan. Toinen miehistä ratkesi puhumaan: ”Seitsemän vuotta sitten tänne muutin. Kun asia varmistui niin äitille soitin ja kerroin, että kämppä löytyi Hervannasta. Äiti iski luurin korvaan.”

Viimeisenä, mutta ei lainkaan vähäisimpänä kohteena, ihailimme taivaanrantaan piirtyvää Mikontalojen silhuettia. Juhlallisen ihailimme noita jyhkeitä muistomerkkejä, jotka majoittavat jopa liki 800 henkilöä Hervannan vähän yli 20 000 asukkaan määrästä. Lopuksi opas Kaisa Eerola (FM) piti loppukokeen, josta asiakas M. Makkonen sai täyden kympin. Päivä huipentui linssikeittotarjoiluun.

Kommentti: ”Hervanta, ihana paikka maan päällä. Ehdottomasti Kaljakellunna jälkeen kesän parhaita juttuja.”

Uutuuskerroin: 3

Onnellisuuskerroin: 5