Luku 20: KALJAKELLUNTA <3

Blogini ensimmäisessä kirjoituksessa lupasin, että tänä vuonna aion mennä kaljakellumaan. Kyseinen aktiviteetti on ollut unelmani viimeisen viiden vuoden ajan. Päätin näin Tammerfestien kynnyksellä tarttua toimeen ja järjestää itse oman kaljakelluntani (koska alkuperäinen järjestetään pääkaupunkiseudulla). Julkaisin aikomukseni Facebookissa lisäliitteellä UG eli underground. Todella viileää siis, ilman huvilupaa ja kaikkea. Kiinnostuksensa ilmaisi noin kymmenen henkeä ja päiväksi lyötiin lukkoon torstai.

Hyvää kelluntapaikkaa arvoimme pidemmän tovin. Halusimme ehdottomasti Pyhäjärveen, koska siellä on lämpimämpi vesi. Uimarannat olivat pois laskuista, ettei pienten lasten tarvitse nähdä huonoa esimerkkiä riettaasta oluenjuonnista veneessä. Löysimme tarkoitukseen vallan mainiosti sopivan poukaman, kun laskeuduimme Pyynikin minigolfradalta rappuset alas venerantaan. Paikka oli leppoisan rauhallinen ja jalatkin ylttivät pohjaan.

Tässä vaiheessa haluan vielä korostaa, että kaljakellunnassa turvallisuus ennen kaikkea. Mukaan on hyvä varata oluen lisäksi myös vettä tai vissyä ja jotain pientä suolaista. Aurinkorasva ja hattu tai huivi saattavat myös osoittautua tarpeelliseksi. Paikaksi kannattaa valita esimerkiksi suojainen poukama, joka ei ole veneväylällä ja jossa ei ole virtauksia. Liian humalassa kellumisesta tulee vaarallista, vaikka kumiveneet yleensä ovatkin kohtalaisen tukevia. Älä siis mene kellumaan valmiiksi kännissä. Itse varasimme kaikki mukaan noin 4-5 siideriä tai kaljaa henkilöä kohti. Sellaisen mukavan hiprakan verran, mutta ei kaatomäärää. Arvikset eli arvotavarat säilöimme osa porukasta minigrip-pusseihin ja osa ilmatiiviisiin Tupperware-astioihin. Lisäksi tarpeellisia ovat muovipussit roskille ja tyhjille pulloille.

Kaljakellunta itsessään alkoi kumiveneiden pumppaamisella. Kesto: noin yhden puolen litran siiderin verran. Sen jälkeen laskimme venhot vesille. Kumiveneitä meillä oli yhteensä viisi, airoja kaksi ja bonuksena yksi lumilapio. Lisäksi mukana oli varalta neljä uimapatjaa. Suojaisan poukaman takia airot osoittautuivat turhiksi, melominen onnistui leppoisasti myös käsillä, eikä ranta jäänyt liian kauas. Viikinsaareen liikennöivien veneiden aallot keinuttivat suloisesti ja rauhoittavasti kellumisvälineitämme. Myös uimapatjat toimivat. Niillä kelluessa tosin iski nopeasti vessahätä, kun sormet ja varpaat lilluivat koko ajan vedessä. 🙂

Kaiken kaikkiaan kaljakellunta oli kenties parasta koko kesässä. En voi keksiä  mitään chillimpää aktiviteettia kuin köllöttää veneessä aaltojen keinuttamana kylmä lonkero kädessä. Ärsyttävää oli ainoastaan kumiveneiden tyhjentäminen. Seuraavalla kerralla ajattelimme varata mukaan hieman narua, jolla kumiveneitä voi tarvittaessa ankkuroida yhteen juttuhetken ajaksi. Lisäksi esitämme toiveen kaikille kumivenevalmistajille: tehkää sellainen kumivene, jossa on paikka tölkille. Käsi saattaa väsyä jos liian monta tuntia kelluu.

Osallistujien kommentteja kaljakellunnasta:

”Tää on mun suosikki kesäasia välillä 1983-2010” – L. Ruohomaa

”Nyt on profiilikuvan paikka” – M. Suutari

”Kaljakellunta on ihan parasta.” -O. Jokinen

”Onk parempaa?” – M. Makkonen

Kertoimet: kaikkeen viis