Luku 12: Oodi Leville

Olen asustellut Levillä tähän mennessä noin kolme viikkoa. Suhteemme on tässä ajassa koko ajan pikku hiljaa syventynyt, joten ajattelin ajan olevan kypsä julkista rakkaudentunnustusta varten. Levi! Olen hulluna sinuun! Seuraavaksi kerron teille Levistä, kuten sen itse olen kokenut.

Levillä paistaa aina aurinko. Yhteiseen kolmeen viikkoomme ei ole mahtunut yhtäkään päivää kun aurinko ei olisi ihanasti lämmittänyt lumista maisemaa säteillään. Hanki kimaltaa ja räystäät tippuvat vettä. Sillalla voi kuulla tunturipuron solinan, kun se talven jälkeen on kaivertanut tiensä paksun jääkerroksen alta päivänvaloon. Ilma on raikkaampaa, koiran pissaroiskeet loistavat keltaisina hangilla. Nousut ja laskut tuntureiden välillä antavat myös kävelijälle röyhkeän lupauksena piukeista pakaroista.

Elämä on turvallista. Paikalliset suhtautuvat tarttuvan huolettomasti pikkuasioihin.  He eivät muun muassa tunne lainkaan tarpeelliseksi ovien lukitsemista. Eivät asuntojen eivätkä myöskään autojen. Eräs avaimiaan auton virtalukossa säilyttävä nainen kommentoi minulle asiaa seuraavalla tavalla: ”Mielestäni suurempi katastrofi kuin se, että auto pöllittäisiin olisi se, että ainoat avaimet hukkuisivat.” Täydellisen normaalia on myös parkkeerata auto kaupan oven eteen ja jättää se kauppareissun ajaksi siihen käyntiin, koska ”Kylmään autoon on niin ärsyttävä mennä, niin miksei jättää sitä käyntiin kun kerran voi?” 🙂 Omat murheet ja turvalukot muuttuvat heitä kuunnellessan tarpeettomaksi kiristelyksi.

Yleiset fasiliteetit. Leviltä löytyy kylpylä ja keilahalli, mutta ainoastaan yksi pankkiautomaatti. Liikennevaloja ei ole. Lähin ”elokuvateatteri” on Kittilässä, kun paikallisen koulun auditoriossa esitetään kerran viikossa elokuva. Sirkassa ruokakauppoja on kolme, joten meikkivoiteen etsiminen tuotti hieman ongelmia. Valikoimina ovat Lumene ja Lumene. Lähin Gina Tricot on Rovaniemellä parin tunnin ajomatkan päässä. Tämä kaikki on ymmärrettävää, koska Levillä asuu off-seasonin aikaan noin 1000 ihmistä. Korkeimman sesongin aikaan Levin asukasmäärä on noin 25 000 henkilöä.

Liikkuminen paikasta toiseen tapahtuu yleensä autolla. Myös liikkuminen baari-illan jälkeisenä aamuna tapahtuu autolla. Paikalliset nimittäin tietävät mitä reittiä ajaa jos ei ole vielä ihan varmuudella selvin päin. Ratsiat on varattu turisteille.  Toisena mahdollisena liikennöintivälineenä toimii moottorikelkka. Kuten Tampereella on pyöräteitä, täällä on moottorikelkkaväyliä. Kovimmat kyllä ajavat reittien ulkopuolella, koska reitit on varattu turisteille.

Toppahousut on okei. Toppahousuilla sopii mennä kauppaan, töihin tai baariin. Ja sillä piste. On pakko. On niin kylmä.

Kommuunielämä. Levillä sesongin aikaan asunnoista on pulaa ja vuokrat Tampereen tai parhaimmillaan jopa Helsingin tasolla. Kausityöntekijöitä asuu usein kaksi samassa huoneessa ja kenties vielä yksi olohuoneessa. Tällä viikolla kanssani samassa talossa asuu työkaverini ja kämppikseni Ellun lisäksi hotellialalla työskentelevä Krisse. Viime viikolla kanssani asui Ellun lisäksi vuokraemäntäni, tämän nykyinen miesystävä, tämän entinen miesystävä sekä entisen miesystävän äiti ja tämän sisko. Pihapiirissämme olevan navetan takana on lämmitetty asuntovaunu (!!), jossa asuu kaksi moottorikelkkailijaa. Ja se on ihan normaalia.

Party every day. Ryyppääminen. Täällä kaikki ovat kovia juomaan viinaa. Tässä tapauksessa niin paikalliset kuin turistitkin. On pakko. On niin kylmä. Ennen kuulemma istuttiin eturinteiden edessä kivellä juomassa viinaa ja mentiin Wanhaan Poroon. Nykyään istutaan eturinteiden edessä baarissa juomassa viinaa ja mennään Wanhaan Poroon. Ja elämä jatkaa kiertokuluaan. Etelästä tulevat sesonkityöläiset juhlivat kuin viimeistä päivää ja yleisenä vitsauksena Levillä asuvien tai työskentelevien keskuudessa tuntuu olevan se, että kukaan ei ehdi laskettelemaan. Laskettelu on varattu turisteille.

Alle kolmekymmentä vuotta sitten avattiin ensimmäinen hotelli, Hotelli Levitunturi. Eturinteillä oli kaksi hissiä ja Päivikki Palosaari omisti vasta yhden nakkikioskin. Nyt hän omistaa Hullun Poron. Rinteitäkin on tänä päivänä 45 ja hissejä 26 kappaletta. Alkuun paikalliset ihmettelivät miksi kukaan tahtoisi tulla näin pohjoiseen ja kylmään paikkaan, jossa kaamoskin kestää lähes läpi koko talven. Nykyään kaamos on hittituote, jota tullaan katsomaan maailman kaikista eri kolkista. Uusia hotelleja on noussut kuin sieniä sateella ja Levin tori ympäristöineen muistuttaa modernia alppikylää. Suurin osa paikallisista elättää itsensä jollain tavalla turismiin liittyen.

Taivas täällä on henkeäsalpaavan tumma. Tähdet näkyvät kirkkaina ja pakkasyönä voi nähdä revontulien tanssivan ylhäällä kaartuvalla taivaankannella. Lumi narskuu kenkien alla ja pakkanen voi puraista varomattoman korvalehteä tai nenänpäätä. Tunturit kohoilevat maastossa tasaisena ja varmana, muistuttaen meitä siitä, että niin on aina ollut.

Elä. Naura. Rakasta. Levi.

Onnellisuuskerroin: 5

Uutuuskerroin: 5

Kommentti: ”Vihdoinkin olen saanut rauhassa aikaa ajatella.”