Luku 11: Onni on tyhjä tiskipöytä

Omien käsiensä aikaansaannoksien näkeminen tekee monet ihmiset onnelliseksi. Tänään kerron teille pienen tarinan tiskaamisesta. Olin aikaisemmin vannoutunut tiskikoneen käyttäjä. Muutin viime kesänä nykyiseen asuntooni, jossa ei kuitenkaan ollut lainkaan tiskikonetta ja olen siitä lähtien hoitanut tiskaamisen käsin. Älkää nyt käsittäkö väärin, en suinkaan nauti märkien ruuantähteiden hajusta ja käsieni saattamisesta rusinamaiseen olomuotoon liottamisessa niitä liian kauan kuumassa vedessä. Löydän tiskausmotivaationi ihan jostain muualta.

Vastapäiset naapurini, joita kutsun turkkilaisiksi sediksi, liittyvät olennaisesti tiskaustarinaani. Pidin keittiönikkunaani lähes yhtäjaksoisesti auki alkusyksyyn asti. Naapurin turkkilaiset sedät istuivat parvekkeellaan juomassa kaljaa ja kuuntelemassa Sean Paulia lähes yhtäjaksoisesti alkusyksyyn asti. Tästä kenties osaatte päätellä mihin suuntaan tarina on menossa. Ehdollistuin tiskatessani huonolle musiikille.

Tuli syksy ja naapurin turkkilaisia setiä ei enää näkynyt parvekkeella. Valotkin olivat pois ja epäilin heidän muuttolintujen lailla lentäneen taisin kotiinsa Turkkiin talvehtimaan. Olin jo lähes unohtanut heidän olemassaolonsa. Eräänä päivänä tulin töistä kotiin ja aloitin tiskaamisoperaation. Keittiön verho oli jäänyt hieman raolleen. Asuntoni huonelämpötila on kohtalaisen korkea, joten tällä kertaa tiskasin aluspaidassa ja pikkareissa. Tiskivuori oli pienentynyt jo puoleen kun noin kaksikymmentä minuuttia myöhemmin havahduin outoon tunteeseen. Ihan kun joku tuijottaisi. Aavistukseni paljastui oikeaksi kun käänsin päätäni ja näin turkkilaiset sedät parvekkeellaan – juomassa kaljaa ja häpeilemättä tuijottamassa sisään keittiööni.

Tapahtuma nauratti monta viikkoa putkeen ja päässäni soi Sean Paul. Yhtenä päivänä päätin verestää kesän muistoja ja pistin Spotifyn laulamaan juuri kyseistä artistia. Hetki oli ihanan syntinen. Tiedostin, että asian tullessa ilmi jonain päivänä joutuisin seisomaan surkean musiikkivalintani takana ihmisten avoimesti pilkatessa mieltymystäni. Erityisellä kauhulla odotin JVL:n tuomiota ”G-G-G-Girl, I’ll be your sunshine, you will be mine” ja muista lyriikan helmistä. Toisaalta turkkilaisten setien ehdollistama tiskaaja sisälläni antautui huonon reggaetonin vietäväksi.

Sen jälkeen paluuta normaaliin ei ole ollut. Olen epätoivoisesti yrittänyt löytää vähemmän noloa tiskausmusiikkia, mutta mikään muu ei yksinkertaisesti toimi yhtä hyvin. Kokeilkoon perässä ken uskaltaa. Ehdottakoon parempaa kellä on kokemuksia onnistuneista tiskaussoittolistoista.

Tiskausoperaationi siis alkavat aina samalla tavalla. Avaan Spotifyn ja kajautan ilmoille hieman Sean Paulia. Seuraavaksi järjestän likaiset tiskit. Lautaset pinoon, ruokailuvälineet yhteen kuppiin, lasit pinoon ja kattilat ja paistinpannut hellan päälle odottamaan. Ensimmäisenä tiskaan lautaspinon ja lorautan sekaan myös ruokailuvälineet likoamaan. Kun tämä osa tiskauksesta on suoritettu näyttää jo siltä, että lähes puolet on tiskattu. Toiseen altaalliseen ahdan lasit ja mukit. Lopuksi pesen jäljelle jääneessä vedessä likaisimmat asiat eli paistinpannut ja kattilat. Lopuksi ruiskin pinnoille keittiötolua ja pyyhin ne kiiltäviksi. Ja siinä hetkessä kun Jumalan valo paistaa puhtaan tiskipöytäni päälle, siinä lepää kuin purppuraisella samettityynyllä motivaatio käsin tiskaamiseen. Aamen.

Tiskausrutiinien tuottama onnellisuuskerroin: 3

Tyhjän tiskipöydän tuottama onnellisuuskerroin: 4

Kommentti: ”Onni on tyhjä tiskipöytä”