Kvartaalikatsaus Q4/2019

Hih huu! Sinne sujahti vuosi 2019 ja on taas aika vuoden viimeisen kvartaalikatsauksen. Näin helmikuun lopulla.

Vuoden viimeisellä kvartaalilla harrastettiin ahkerasti: muskaria tiistaisin ja vauvauintia perjantaisin. Frida lakkasi kolmen kuukauden jälkeen vihaamasta muskaria ja pääsi jo ”ihan sama”-vaiheeseen. (Nykyään muskari on best, hän kiljuu riemusta ja tanssia nytkyttää kun laulu alkaa). Vauvauinti oli mulle liian piinaavaa ja siitä tilitinkin jo aiemmin.

Sain viimein aikaiseksi kilpailuttaa vakuutukset. Tai siis itse en saanut, mutta ystävällinen puhelinbookkaaja varasi ajan. Paikan päällä saatiin sovittua Fridan vakuutukset ja Maunon vakuutukset mukaan samaan vuosihintaan, kun mitä ennen maksoin ilman niitä. Hommattiin samalla myös mulle ja Jussille henkivakuutukset. Mun liitolla oli tarjous, jolla molempien yhteishinta on vähän päälle satasen vuodessa.

Syyskuun lopulla meidän vanhan jääkaappi-pakastimen pakastinosa laukesi. Tai siis hyllyjenpidikkeiden kohdalle tuli reikä, josta tursusi styroksinkaltaista eri(s)tettä. Olen ollut vuodesta 2013 rahastosäästäjä ja nostin nyt noista säästöistä pari tonnia ja laitettiin samalla muutakin keittiötä. Meidän minitiskikoneen tilalle tuli mahtava Bosch, jossa on yläritsi veitsille ja haarukoille. Löysin sen (ja siis juuri täysin oikean merkin ja mallin) Torista puoleen hintaan ja takuutakin oli vielä vuosi jäljellä! Ostettiin myös pari keittiökaappia lisää, kun yksi iso komero jouduttiin purkamaan suuremman kylmäkoneen tieltä. Niin! Ja se uusi kylmälaite. Se on mun unelmien side by side jääpalakoneella! Joka pennin väärti. Jos sitä kerran elämänsä aikana pääsee ostamaan kylmälaitteen niin kuka nyt tylsää ja rumaa haluaa? 😂

Olin ensimmäisen yön Fridasta erossa lokakuun lopussa. Oltiin Jennin mökillä viikonloppua. Friidu oli ensimmäisen yön mukana. Käytiin metsässä kävelemässä ja se sai maistaa puolukkaa suoraan puskasta. Lauantaina Jussi haki sen kotiin ja me jatkoimme leidien kanssa viikonloppua skumpalla ja paljulla. Oikein hyvin meni puolin ja toisin, tosin pumppauksesta huolimatta tissien tilanne kotiin mennessä oli aika pinkeä. Puolen vuoden ikä oli itselle oikein sopiva olla ekaa kertaa yötä pois.

Frida kävi tällä kvartaalilla kaksi kertaa neuvolassa (5 kk ja 6 kk) sekä vielä vikassa tarkastuksessa lonkkapolilla. Kaikki oli normaalisti, mutta kai se oli hyvä tuo puoli vuotta lonkkavaljaista tehdä protokollan mukainen ultraus sitten. Taysin uudet tilat olivat tosi hienot, mutta lääkäri oli yli tunnin myöhässä vaikka ei ollut edes vielä kello puoli päivää.

Mauno täytti marraskuussa 2 vee. Ihan uskomatonta, että sekin on asunut meillä jo niin kauan. Vai oikeastaan vähän? Toisaalta tuntuu siltä, kuin se olisi aina ollut elämässä mukana. Synttäreiden kunniaksi vietiin Mauno trimmattavaksi ja humppatukan alta paljastui varsin solakka nuorukainen.

Tapasimme ahkerasti taloyhtiön hallituksen kanssa. Olen luonteeltani tällainen vapaaehtoinen, joten viidettä kautta vedetään hallituslaisena tässä pestissä. Meille on suunnitteilla isot remontit pieneen puukerrostaloomme, joten suunnitteluhommaa on riittänyt. Frida on istunut mukana kaikki kokoukset muuten.

Marraskuussa tehtiin ensimmäinen juna-ajelu Fridan kanssa. Mentiin Leenaa ja sen pientä tyttöä katsomaan Helsinkiin, koska lähijunalla pääsee vaunujen kanssa ilmaiseksi. Menomatka meni tosi smoothisti ja rupattelin toisen vaunussa matkaavan mamman kanssa niitä näitä. Meillä oli muuten sattumoisin sama ammatti ja samanlaiset vaunut ja matkustimme kumpikin ihka ensimmäistä reissua esikoistyttären kanssa.

Loppupäivä tosin olikin sitten ihan farssi. Mun ja Leenan vauvat alkoivat molemmat kiljua fiinissä lounaspaikassa ja jouduimme lähtemään kesken (kukaan ei siis pyytänyt meitä poistumaan – paitsi silmillään 🤣, mutta tilanne oli itselle liian piinaava eli lähdimme siksi) ja emme päässeet Oodin eikä syömään vohveleita. Pitelimme painijaotteella punaisena kiljuvia toukkia Stockan lastenhoitohuoneessa ja katsoin parhaaksi ottaa jo aikaisemman junan kotiin. Tämä juna sitten ajoikin hirvikolarin ja meidät evakuoitiin pimeällä metsätaipaleella viereiseen junaan. Oli muuten aika kuumottavaa könytä lapsi kantorepussa metrin pudotus liukkaille ja teräville ratakiville ja punkea sitten itsensä samaa reittiä uuteen junaan. Konnarit onneksi kantoivat vaunut. Lopulta olimme kotona yli tunnin myöhässä, samaan aikaan kuin se alkuperäinen juna olisi ollut. 😂 Mutta jäipähän ainakin huikea tarina kerrottavaksi lapsen ensimmäisestä junamatkasta!

Juhlittiin yksiä yksvee synttäreitä, yksiä viisvee synttäreitä, kiitospäivää, pikkujouluja, joulukonserttia ja ihan oikeaa joulua. Tänä vuonna teimme päätöksen vaan käydä päiväseltään mun äidin luona joulunvietossa ja muuten olla kotosalla. Se oli kyllä mahtavaa. Aattona häsellettiin koko Makkosten porukalla ja joulupukki jakoi serkuksille lahjat. Muuten katselimme kotona joululeffoja ja syötiin vaan niitä ruokia, joista kumpikin tykkää. Meillä oli After Eightejä, vihreitä kuulia, joululimppua, tapas-lautanen tuoreilla hedelmillä ja sikana graavilohta ja juustoja.

Vuoden viimeisellä kvartaalilla Frida oppi ryömimään. Tai oppi se varmaan kaikkea muutakin, mutta jostain syystä en nyt tähän hätään muista mitään mainittavaksi. Tähän lienee syynä huonot yöunet, joita on nyt jatkunut marraskuulta tänne asti. Tiedän, että toiset pystyvät vuosikausia valvomaan lastensa kanssa, mutta mulle riittää jo tämä pari kuukautta 3-8 herätystä yössä. Vikalla kvartaalilla Frida sai lisäksi kaksi ensimmäistä hammasta ja sairasti kaksi kertaa nuhaa.

Sellainen kvartaali se!