Hellurei kaikki kvartaalikatsauksen ystävät! Nyt on taas luvassa aimo annos heinä-, elo- ja syyskuun jännittäviä tapahtumia.
Heinäkuussa Jussin kesäloman aikaan teimme roadtripin länsirannikkoa pitkin. Poikkesimme Porissa, Yyterissä, Reposaaressa, Eurajoella, Ugissa ja Naantalissa. Ukin majoitusta lukuunottamatta (mikään ei piristä perhelomaa kuten laittomien seksityöläisten vibat naapurihuoneesta ja mällitahrat sängyn reunapehmusteessa) reissu oli oikein onnistunut. Ostimme Naantalista muistoksi ensimmäisestä kesälomaretkestä (sekä tietty MM 95 never forget merkeissä) Mörkö-figuurin. Myöhemmin kotona Mauno söi sen. Rip Mörkö.
Heinäkuussa raivasin hullun lailla kaappeja. On yhtäkkiä iskenyt sellainen tavara-ahdistus, joka on kyllä jatkunut ihan koko vuoden. Otin viikoksi kirppispöydän Silinteristä, lahjoitin loput Roskalava-ryhmässä ja kierrätyskeskukseen ja vauvanvaatteita lähti sijaisperheisiin ja Ugandaan. Sittemmin olen lisäksi myynyt Torissa vielä huonekaluja.
Kesä-heinäkuun kävin kolmessa life coaching-tapaamisessa harjoitukappaleena. Valmentajan kanssa pohdittiin mun arvoja ja elämän seuraavia tavoitteita. Tuli kyllä useampiakin hyviä oivalluksia, kuten esim. se, että sotku ahdistaa ja pitää jatkossa siivota useammin. Siisti koti, siisti mieli nääs!
Heinäkuussa lähdin Tammerfestien aikaan ekaa kertaa vauvan syntymän jälkeen juopot.. humputtelemaan. Ja nyt ihan tarkennuksena kaikille fanaatikoille, että ennen syntymääkään en kyllä juopotellut yhdeksään kuukauteen. 🤣 Kaikki varoittelivat etukäteen, että vauvan saannin jälkeen tulee yhdestä siideristä känniin, mutta sehän on ihan paskapuhetta. Ainakin omalla kohdallani ryystin kuoharia kuin en olisi sitä vuoteen saanut (koska tosissaan en ollut sitä vuoteen saanut🤣 ), mutta kotiin tullessa mies kysyi aivan ihmeissään, että enkö juonutkaan yhtään kossivissyä ja rieslinkiä. Luulen, että tämäkin on taas joku hormonijuttu, että keho yrittää pitää mut vauvanhoitokunnossa, vaikka ei olisi tarviskaan.
Elokuun alussa vauva sai nimen. Nimeäminen oli yllättävän vaikeaa. Olimme etukäteen päättäneet, että vauvasta tulee Frida. Sitten sisko arvasi sen etukäteen ja meni fiilikset. Sitten vauva syntyi, eikä näyttänyt Fridalta. Häntä alettiin kutsua toisella nimellä. Sitten vauva kasvoi ja alkoikin ehkä näyttää Fridalta. Vai enemmän siltä toiselta nimeltä? Vai sittenkin Fridalta? Lopulta Frida pysyi, vauva-ajan kutsumanimi jäi toiseksi nimeksi ja kolmanneksi tuli suvussa kulkeva perintönimi.
Ristiäisissä kävelin 7 km asunnon sisällä. Meillä piti olla puutarhajuhlat takapihalla, mutta lämpöä oli +13 astetta. Juhlimme siis sisätiloissa. Näin sekalaisena sivuhuomautuksena: ristiäiset olivat meidän kaksivuotishääpäivänä. Häiden piti myös olla ulkojuhla, mutta silloin satoi täysillä melkein koko päivän. En siis voi suositella 3.8. päivää tärkeiden juhlien järjestämiselle. 🤣 Kukkina oli suosikkejani vaaleanpunaisia neilikoita, harsokukkaa ja eukalyptusta ja ruokana pulled pork-hodareita, brita-kakkua ja suklaakakkua. Ystäväni (ja myös samalla meidän vihkipappi) Riikka toimitti kasteen meillä kotona. En ole muuten uskonnollinen, mutta mielestäni on ihana ajatus, että lapsi siunataan.
Vuoden kolmannella kvartaalilla vauva eli siis Frida oppi kääntymään. Ensimmäiset kokeilut oivat jo heinäkuun alussa (mahalta selälleen), mutta taito unohtui useaksi viikoksi, kunnes palasi elokuun puolivälissä (selältä mahalleen). Yli kuukauden verran se kääntyi vain ja ainoastaan selältä mahalleen, mutta nykyään liikutaan jo kierimällä.
Elokuun alkuun mennessä vauva oli tuplannut painonsa kolmesta kuuteen kiloon ja kasvanut kymmenen senttiä. Syyskuun loppuun mennessä hän oli maidolla kasvanut 7,5 kiloiseksi pötkäleeksi. Ei huonosti tissivauvalta!
Kun kesäkuussa vedin crackin lailla TuttiFrutti-suklaata, heinäkuussa himovuorossa oli mansikkajäätelö, jota söin litroittain. Elokuussa mieliherkuksi vaihtui Finin gluteeniton laku. Syyskuun ajan vedin puolestaan ihan hulluna Fazerin uutta kauralakua. Nyt epäilen, että hormoniherkkuhimot ovat loppumaan päin, fingers crossed!
Elokuun lopussa alkoi meidän ensimmäinen vauvaharrastus eli muskari. Jo ensimmäisellä kerralla kävi ilmi, että lapseni vihaa muskaria. Hän katseli silmät kauhusta verestäen muita vauvoja ja pianon takaa hoilottavaa muskaritätiä ja kuin protestiksi alkoi nukkumaan kymmenen minuuttia ennen loppua. Ohjaaja sanoi, että voin silti jäädä, mutta en kai minä nyt yksinäni mitään marakasseja tahdo siellä hakata kuin joku idiootti. 😂 Parin kuukauden aikana lapsi on jo hieman tottunut ja suostuu istumaan myös kasvot muihin päin piirissä. Ehkä ensi lukukaudella se jo hymyilee?
Aloitin syyskuun lopulla myös pitkästä aikaa oman, ilman vauvaa tehtävän harrastuksen eli street-tanssin. Jussi sanoo aina, että menen karateen, koska nämä tanssin alalajit eivät taida hänellä olla ihan hallussa. On ollut kyllä huippua käydä vähän tanssimassa joka viikko! Nyt enää pitäisi keksiä itselle joulunäytöstä varten oma katunimi. Ehkä se voisi olla Karate-Makkonen?
Tässä taisi olla ne tärkeimmät. Muita tapahtumia, joista ei nyt ole sen enempää anekdootteja ovat yllätyslähtö Blockfesteille, kylpyläloma Laajavuoressa, 160€ maksanut roska Maunon silmässä, päättymättömän keittiöremppafiksaustuunauksen aloitus, uusi jääpalakoneellinen kylmälaite, selkäkakkoja ja iiso kasa perjantaisia mamma- ja hermolomalaisten lounaita.
Peace out! ♡
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.