Me saimme sellaisen lapsen, jolla kaikki menee uniin. Se sinänsä ei ole mitenkään yllättävää, koska Makkosen taimet eivät nuku ja itselläkin aina lähtee kaikissa erikoistilanteissa ensimmäisenä yöunet ja joskus ihan tavallisissakin tilanteissa. Ja päiväuniahan en osaa nukkua ollenkaan.
Lapsi on alusta asti herännyt yleensä noin kolmisen kertaa yössä. Ensimmäiset puoli vuotta se tarkoitti, että hän nukkuu hyvin. Sen jälkeen valkeni pikku hiljaa, että muiden lapset nukkuvatkin vain yhdellä herätyksellä tai osa jopa vetää kellon ympäri heräämättä. Ja vaikka ei yhtään edes vertailisi itseään muihin niin tekisi näin vuoden jälkeen ihan hyvää joskus nukkua kokonainen yö heräämättä aina 2-3 tunnin välein.
Väsynyt lapsi itkee, kirkuu ja rääkyy. Se heittää yöllä pimeässä tuttia ja päivällä lattialle peruna-parsakaalisosetta täynnä olevaa lusikkaa. Se haluaa syliin ja alas ja syliin ja ulvoen takaisin maahan, vain nostamaan surusilmäisenä taas kädet ilmaan. Väsynyt aviomies muuttuu kirosanoja jupisevaksi ja tuoleja kolistelevaksi marttyyriksi. Itse kadotan jo parin surkean yön jälkeen oman huumorintajuni ja ihan kaiken pettymyksiensietokykyni. Ja kuudessa pätkässä nukuttujen neljän tunnin unien jälkeen ylitsepääsemättömiltä tuntuvat vastoinkäymiset ovat usein aika triviaaleja. Kuten se, että vaippa putoaa kädestä tai mies tulee töistä 7 minuuttia myöhemmin kuin yleensä.
Pahinta on odottaa pimeässä makuuhuoneessa, että muuttuuko pieni ähkäisy sekunneissa täydelliseksi karjunnaksi. Oma keho virittyy kuuntelemaan lapsen peiton kahinan kehittymistä. Pian pimeässä huoneessa voi erottaa pinnasängyn laidan takaa nousevan pienen pään. Lapsi huojuu seisaallaan viimeisillä voimillaan. Suu vääntyy irvistykseen ja alkaa voimistuva ujellus. Lapsi on punainen ja huutamisesta tahmea. Se läpsii lohduttavaa kättäsi ja repii yöpaidan kaulusta, kun yrität unikoulun ohjeiden mukaan halata häntä laidan takaa. Mietit että onko sillä liian kylmä tai kuuma vai sattuuko sitä korviin tai hampaisiin ja pitäisikö vielä sytyttää valot ja antaa vaan ruiskullinen Panadolia. Vai onko siihen vaan mennyt sisälle saatana, joka on lähetetty maan päälle juuri sinua riivaamaan.
Ja samalla muistat sen, että ei pieni tahallaan huuda. Ehkä sitä pelottaa tai se heräsi kesken yön muistelemaan, että miten kontataan tai vilkutetaan. Ja että vaikka olet väsymyksestä ihan poikki niin et saa olla sille vihainen, koska olet ihan kaikki mitä sillä on.
Ja sitten tulee taas aamu. Ja voit ottaa saavillisen kahvia ja katsoa peilistä sun silmäpusseja. Ja toivoa, että vielä joku yö nukut rauhassa ihan koko yön. ♡
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.