Kolmekymppisyys tulee hiipien

Mun mielestäni on ihanaa tulla vanhemmaksi. Kaksikymppisyydessäkin oli omat puolensa ja opiskeluaikana tietysti hauskaa, mutta kolmekymppisenä on ollut oikeastaan vielä mukavampaa. Uusi ikä tai elämänvaihe – kummaksi sitä tahdotaankaan tässä kutsua, on kuitenkin hiipinyt paikoilleen ihan yllättäen ja välillä oikein naurattaa, kuinka moni asia on muuttunut edellisestä ikävuosikymmenestä. Muutos ei ole tapahtunut yhdessä yössä, vaikka välillä siltä tuntuukin.

Mutta mikä kaikki on sitten muuttunut? Seuraavat kohdat ovat puolittain muiden kolmikymppisten kanssa käytyjen keskusteluiden innoittamia, puolet omia empiirisiä havaintoja. Welcome to thirty, bitch!

1. Kännit ovat hurjempia

   Kyllä! Niitä on ehkä kolmevuotissynttäreiden ja mökkitalkoiden lomassa harvemmin kuin ennen, mutta voi pojat, että kännit ovat hurjempia. Toisilla vauva-arki on tehnyt viinapäästä surkean, mutta eniten kyllä tästä muutoksesta pitää syyttää tasaista tulovirtaa. Kun rahanmeno ei ole samalla tavalla kuin opiskeluaikoina esteenä, niin yhdeksän euron viinilaseja saattaa tulla imaistua yllättävän monta. Opiskeluaikoina juominen piti lopettaa siinä vaiheessa iltaa, kun opintotuesta mukaan raavittu kaksikymppinen loppui, nykyään taas valuuttaa riittää normaalituloisilla työssäkäyvillä aikuisilla huomattavasti pidemmälle. Kolmekymppiset ryyppäävät yleensä vain viikonloppuisin – lauantaisin mieluiten, koska perjantaina töiden jälkeen väsyttää niin kovasti, joten seuraavana aamuna ei tarvitse ehtiä luennolle. Kolmekymppisten ördäystä ei tuomita samalla tavalla kuin juuri täysi-ikäisiksi tulleiden, opiskelijoiden tai keski-ikäisen pikkujoulu- ja afterskikansan kännisekoilua. Kolmekymppisillä on varaa tarjota vuorotellen toisilleen pulloja tai kierroksia ja lisäksi yritysmaailmassa liikkuu paljon ilmaista, firman kortilla ostettua juotavaa.

2. Et voi enää mennä kylään viemättä kädessäsi jotain

   Kumma juttu. Huomaat yhtäkkiä, että sisältäsi kumpuaa vastustamaton halu vielä kylään mennessä kädessäsi jotain tuliaisia paikan emännälle, isännälle, lapsille tai lemmikille. Omaa napaa korkeammalta Alkon hyllystä valittu punaviini (Piedemonte on muuten tosi hyvää!), tulppaanikimppu, raakasuklaata tai vähintään kahvia (mutta siitäkin jotain vähän parempaa, kuten vaikka Arvid Nordqvistin tummaa Rekoa). Et vain enää pysty soittamaan ovikelloa, jos toisessa kädessäsi ei ole viemisiä. K-marketin ruusutkin kelpaavat, kunhan ei tarvitse tyhjin käsin mennä.

3. Olet valmis maksamaan sellaisista asioista, joita ennen vain sait

   Olet valmis uusimaan kotonasi sellaisia tavaroita ja laitteita, jotka kaksikymppisenä sait ilmaiseksi lapsuudenkodista tai sekalaisilta lahjoittajilta. Huomaat, että oletkin lähivuosien aikana luopunut Sotkan siniruudullisesta 120 cm leveästä runkopatjasängystäsi ja ostanut itse itsellesi uuden imurin. Eli imurisi ei ole enää siskon vanha, pois muuttaneen kämppiksen siivuouskomeroon unohtama tai mökiltä saatu. Olet mennyt itse kauppaan ja ostanut ihan oman imurin, mikron ja kahvinkeittimen. Ehkä myös sohvan. Olet lahjoittanut baarista anastamasi Karjala-tuopit pikkuveljellesi ja hankkinut tilalle oikeita laseja. Sellaisia, joissa ei ole piirroshahmojen kuvia tai juomamerkkien logoja.

4. Kroppasi ei kestä enää halpista

   Haluaisit ehkä edelleen säästää tietyissä hankinnoissa, mutta olet ikäväksesi huomannut, että kroppasi ei vaan enää kestä halpista. Huonoista koroista tulee alaselkä kipeäksi ja Hennesin kympin balleriinoihin pitää ostaa 30 euron Schollin pohjalliset sisälle, etteivät jalkapohjat tai penikat kipeydy. Yhtäkkiä välität siitä, että millainen petauspatja tai tyyny sängyssäsi on. Haluat ostaa vaatteita, joiden materiaali on tehty muovin sijaan jostain oikeasta, kuten puuvillasta, pellavasta tai villasta. Et vain enää tahdo olla lenkillä samaan aikaan kylmissäsi ja hikinen.

5. Luet ruuan tuoteselosteita

   Kuin varkain kiinnostut ruokien tuoteselosteista. Ehkä siksi, että suvussasi on korkeaa verenpainetta tai siksi, että imetät vauvaa, jonka vatsa ei siedä kananmunaa. Ehkä tahdot suosia kotimaista ruokaa tai haluat tietää, että kuinka monta grammaa proteiinia on siinä kultakalkkunassa tai onko pizzajuusto oikeasti juustoa vai juuston kaltaista ainetta. Joka tapauksessa, poimit kauppareissun aikana käteesi useita eri purkkeja, pusseja ja paketteja selvittääksesi niiden ravintosisältöä tai raaka-aineita. Kaksikymppisenä olit kiinnostunut valmishampurilaisista, nykyään saat joudut vetämään maitohappobakteerikuurin syötyäsi soijaproteiinilla ja natriumglutamaatilla höystettyä valmisruokaa. Jutan superdietti, Alku-valmennus tai uusi FODMAP-kokeilu. Sinun on selvitettävä pakkauksesta, että voitko enää syödä tätä.

6. Piiri, jossa voisit kuvitella asuvasi, laajenee salakavalasti

   Opiskeluaikana oli tärkeää asua keskustassa ja hieman kalliimman vuokran säästi helposti siinä, kun ei tarvinnut suhata taksilla tai yöbusseilla, vaan pääsi baarista kotiin kävellen. Hatanpää ja Kaleva olivat jo vähän liian kaukana keskustasta etkä voinut ymmärtää miten ihmeessä joku pystyi asumaan Linnainmaalla. Kolmenkymppisenä tajuat elämän realiteetit: palkastasi saamilla dollareilla ei osteta kattohuoneistoa Ratinasta tai kuuden makuuhuoneen juuri remontoitua omakotitaloa Petsamosta. Käännät asunnonmetsästyksessä katseesi Pirkkalan ja Lempäälän suuntaan (koska bussit 50 ja 1 kulkevat aika monta kertaa tunnissa) eikä ympäryskuntiin muuttaminen tunnukaan enää niin masentavalta tai kaukaiselta. Paitsi Mouhijärvelle muutto. Se tuntuu aina masentavalta ajatukselta.

7. Kun keskustaan avautuu uusi baari, tiedät sille vähintään kolme aiempaa nimeä

   Muistat ajan, kun Union oli Armas joka oli Cabaret joka oli Sokeri. Ja kun Fat Lady oli Love Hotel, joka oli Nite Train. Silloin, kun vielä Puutarhakadulla oli Onnela. Jonka tilalla oli ainakin kaksi baaria, joiden nimiä et vain enää millään muista, koska olet viimeiset viisi vuotta käynyt enää pelkissä pubeissa (kun niissä voi keskustella ja yökerhoissa ei kuule mitään ja tanssilattiakin on ihan tahmee) paitsi neljä kertaa vuodessa polttareissa ja pikkujouluissa Ilonassa (koska se on koo kaksneljä).

Kolmekymppisyys on työmatkoja, alle kymmenen vuotta vanhoja autoja ja vauvauutisia. Se on tapaksia ja tyttöjen reissuja, sitä että voit ostaa oikeasta nahkasta tehdyn laukun jos todella kovasti haluat. Kolmekymppisyys on pihatalkoita ja polttareita, asuntolainoja ja vanhempia, joiden oikean hiustenvärin näät vielä mielessäsi, vaikka ne ovat olleet jo useamman vuoden aika harmaita.

Tallenna