Kaksikymmentäviisi prosenttia sukujuuristani tulee Karjalasta, joten olen kokenut oikeudekseni ja velvollisuudekseni opetella tekemään kunnollisia karjalanpiirakoita. Olen käynyt mummon rypytysopissa useampaankin kertaan pikkutyttönä ja lähivuosina uskaltautunut jopa ”omillani” piirakkatalkoisiin.
Mummon mukaan ohjeeseen tulee ”riispuuroo ja ruisjauhoo”, mutta tarkempi ohje sitä haluavalle löytyy esimerkiksi Sunnuntain ruisjauhojen pussin kyljestä. Riisipuuron keitto vie koko prosessissa eniten aikaa, joten se kannattaa tehdä jo etukäteen esimerkiksi edellisenä päivänä. Viimeksi minut piirakan rypytykseen innoitti äitiltä ylimääräisenä saatu puuronjämä.
Ruistaikinasta tehdään pieniä palleroita, jotka kaulitaan runsaassa jauhomäärässä pyöreähköiksi ja ohuiksi levyiksi. Kaulimettomille cityleipureille kelpaa tuohon hommaan vaikka pesty ja tyhjä viinipullo. Itse teippasin myös kaksi Ikean leikkuulautaa yhteen jesarilla saadakseni tarpeeksi suuren kaulimisalustan.
Sitten vaan riisipuuro keskelle ruistaikinalevyä ja eikun rypyttämään. Jälki on alkuun noin viisivuotiaan tekemän näköistä, mutta tatsi hommaan kehittyy samaa tahtia, kun pelti täyttyy. Piirakoita paistetaan 275 asteessa kunnes ne ruskistuvat hieman päältä. Uunista tulleet piirakat suditaan voi-vesi-seoksella, joka pehmentää ruiskuorta hieman.
Ja mikä olisikaan uunituoreiden karjiksien kanssa parempaa kuin itsetehty munavoi! Laitoin munavoin joukkoon vähemmän voita ja enemmän munaa ja raejuustoa, mutta hyvää oli silti. Mikäli piirakoita jää, voi loput pakastaa ja yllättää myöhemmin kahvivieraat omilla kädentaidoillaan.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.