Jos joku hikeentyy, olet onnistunut

Sain viime viikonloppuna liki seitsemänvuotisen blogihistoriani ensimmäisen dissauskommentin ja yllättäen sen vaikutus olikin todennäköisesti täysin päinvastainen, kun mihin lähettäjä tähtäsi. Koska minä innostuin! Innostuin siitä ajatuksesta, että tekstini ovat herättäneet tunteita. Innostuin siitä, että joku välittää mun jutuistani niin paljon, että vaivautuu kommentoimaan niitä. Innostuin siitä, että kirjoittamaani postaukset ovat levinneet myös oman lähipiirini ulkopuolelle, joka aina (ihanan puolueellisesti) kehuu ja kannustaa.

Jo verrattain nuorena huomasin, että voimakkaat reaktiot yleensä kertovat siitä, että tekee jotain tärkeää tai jotain oikein. Kun olin yläasteella, järjestin paljon tapahtumia ja toimin oppilaskunnan hallituksen puheenjohtajanaa. Eräänä päivänä joku kirjoitti koulun ikkunalautaan, että ”Miina Makkonen on perseestä”. Jopa teinin aivoillani pystyin tulkitsemaan sen hengen köyhyydeksi – ymmärsin, että kirjoittajan sanavarasto ja nokkeluus eivät olleet kovin korkealla tasolla ja hän todennäköisesti purki harmistustaan verbaalisesta jälkeenjäämisestään raapustamalla metallista ikkunalautaa.

Asioista saa olla eri mieltä ja kiivaat keskustelut avartavat yleensä molempien osapuolien mieltä. Silloin on kuitenkin suotavaa esiintyä omalla nimellään. Nimimerkin taakse piiloutuvat nettikiusaajat ovat ihmiskunnan pohjasakkaa. Varjoista huuteleminen ei vie asioita eteenpäin, mutta hyvällä ja rakentavalla keskustelulla voidaan avartaa ihmisten maailmankuvaa ja luoda yhdessä uutta.

Jos tarkoitat hyvää, tartut reippaasti asioihin ja olet toisille ystävällinen, mutta silti joku hikeentyy – voit onnitella itseäsi. Teet jotain oikein. Maailmaa ei muuteta niin, että kaikki pysyy samanlaisena ja ihmiset ovat ikuisesti tyytyväisenpulskeita. Jos tekemisesi aiheuttavat tunteita, niin olet tärkeiden asioiden äärellä. Kun kerrot asioista omasta näkökulmastasi, asetut haavoittuvaiseksi, mutta samalla annat ihmisille mahdollisuuden myötäelää mukanasi.

No mitenkäs se saamani kommentti sitten? Joku oli lukenut julkisen Facebook-postaukseni ja oli sitä mieltä, että olen saanut ansioni mukaan, kun sakkoni hukkui postissa ja jouduin maksamaan siitä 12 euroa ylimääräistä. Aika vähissä ovat tämän henkilön ilonaiheet, jos siitä tuli hänelle hyvä mieli. Kirjoitin IP-osoitteen muistiin, poistin kommentin ja jatkoin elämääni.

Koirat haukkuu ja karavaani kulkee.
Kommentoikaa siis juttujani myös tulevaisuudessa, täällä tai Facessa!

Peace out!