Ihana Kirskaanniemi

Huikean ihana talvisää on innostanut kaikenlaiseen ulkoiluun. Saimme männä perjantaina Jennin kanssa idean talvisesta päiväretkestä jonnekin lähelle. Olemme käppäilleet Birgitan polulla yhdessä aiemminkin, joten lähdin selvitämään reittejä netistä. Kriteerinä oli pikku koiralle sopiva kävelymatka ja makkaranpaistopaikka. 😀 Ja mitä sitä muuta ihminen nyt tarvitseekaan? Mukaan liittyi lopulta vielä Laura lauantaiaamun hälytyksellä – joka sinänsä on mainitsemisen arvoinen tapaus, koska yleensä näkemisen sopiminen vaatii yli kolmekymppisiltä vähintään kuukauden varoitusajan. 😀

Jostain syystä kuntien nettisivujen ulkoilureittien ohjeet ovat aivan järkyttävän vaikeaselkoisia ja epäinteraktiivisia. Esimerkiksi Lempäälän Birgitan polun esitteessä oli PDF-muotoinen kartta, josta ei käynyt ilmi tai saanut millään näkyviin katujen tai teiden osoitteita, että löytäisi autolla paikan päälle. Onneksi bongasin hetken internetiä haravoituani Magicpoksin blogikirjoituksen, jossa oli osoite parkkipaikalle. Jos joku muukin haluaa sen tietää niin tässä se tulee: Koipitaipaleentie 100, Lempäälä. Tuo Kirskaanniemen polun yksi lähtöpiste on meiltä vain noin 10 minuutin ajomatkan päässä, Hervannan, Uuden-Euroopan ja Sääksjärven kulmilla.

Talvisena lauantaina oli paljon jengiä liikkeellä. Haaveeni Maunosta juoksemassa vapaudessa jäi hieman lyhyeksi, kun vastaan tuli paljon perheitä ja koirien kanssa liikkuvaa väkeä. Parkkikselta on noin kilometrin kävely niemennokkaan, jossa on neljä nuotiopaikkaa ja aivan ihanat maisemat! Tarjolla on myös polttopuita – joskin ne kaikki olivat kastuneita ja jäätyneitä. Ihana isä-poika-duo auttoi meitä sytyttelemään sihiseviä puita ja Jenni vanhana partiolaisena oli onneksi tajunnut tuoda kotoa yhden kuivan klapin. Makkarat ja kaakaot ja eväsleivät ja karkit nautittuamme käppäilimme jäätä pitkin takaisin parkkikselle. Kävelymatkan sijaan retken haasteena oli saada syötyä kaikki eväät, joita jokainen oli pakannut varmuuden varalle.

Kirskaanniemeä suosittelen lämpimästi talvisena makkaranpaistokohteena ja tarinoiden perusteella kesällä se vasta kaunis onkin! Maasto on hieman mäkistä, mutta kävelymatka itsessään ei ole liian pitkä. Tällaisia olisi ihana löytää lisää!

Jos sulla siis on tietoa mainioista päiväretkikohteista Tampere-Pirkkala-Lempäälä-Kangasala-Ylöjärvi-akselilla niin annahan kuulua. Mieluiten tietysti otan vinkkejä sellaisista, jossa pieni kippurahäntä saa kirmata vapaana, mutta saa muistakin kertoa. Kommentoi vinkit alle kommenttilaatikkoon tai somessa inboksiin!

ps. Näköjään maisemista ei ole yhtään kuvaa tällä kertaa, koska pentuhuumassa kuvasin vain Maunoa. 😀 😀