Hygge Helsinki

Reissasimme viikonloppuna Jussin kanssa Helsinkiin nauttimaan häälahjakorteista. Saimme lahjaksi ihanan hotelliyön Klaus K:ssa ja iltapäiväteet Kämp Brasseriessa. Hämmentävästi kyllä, eri tahoilta! Oli mahtavaa puksutella junalla ihan keskustaan asti. Junalla matkustaminen on mielestäni sata kertaa mukavampaa kuin sama matka bussilla (tai tunneissa yhtä pitkä lento). Kävi ilmi, että Jussi ei turhaa junalla ole matkustellut. Oli kuulemma käynyt Helsingin rautatieasemalla alle viisi kertaa elämässään – ja nyt heti kaksi kertaa saman viikonlopun aikana. 🙂

Klaus K sijaitsee Bulevardin alkupäässä, ihan muutaman askeleen päässä Mannerheimintiestä. Sijainti oli meille erityisen mahtava, kun olimme junalla ja jalkaisin liikkeellä. Sisustuksen puolesta paikka oli skandinaavisen designinen: oksatuoleja ja 3D-taideteoksia oli aseteltu aulaan. Jostain syystä kaikki samana viikonloppuna hotellissa yöpyvät tuntuivat olevan ruotsalaisia.

Kämp Brasserie oli marraskuun hämärässä erityisen tunnelmallinen ja vanhan ajan ylellisyyttä uhkuva. Kattokruunuja, hopeisia, painavia aterimia ja tärkättyjä lautasliinoja. Herkut tuotiin kiiltävillä kerrosvadeilla kuten Downton Abbeyssä konsanaan. Jussi joi elämänsä parasta Earl Grayta ja mä energisoivaa inkiväärijuomaa. Tee tarjoiltiin painavasta ja hopeisesta kannusta. Mietimme, että mitä kaikkea tuo kannu on nähnyt vuosikymmenien – tai jopa vuosisatojen aikana.

Joka kerta Helsingissä käydessä tapahtuu kaksi asiaa: näen kadulla tuttuja (joko tv:stä tuttuja tai ihan omia, oikeita tuttuja) ja mietin, että millaista Helsingissä olisi asua. Tällä kertaa MG nautti ruokaansa viereisessä pöydässä ja Hans Välimäki oli isänpäiväkävelyllä. Lisäksi Jussi bongasi kasan toimittajia ja poliitikkoja. Starbucksissa törmäsimme ystävän mieheen ja tuli pitkä tovi vaihdettua kuulumisia.

Toisekseen Helsingin juhlalliset jugend-talot herättävät sisälläni epämääräisen haikean Helsinki-kaipuun. Nuorempana aina kuvittelin asuvani joskus Helsingin keskustan vilinässä – kauniissa vanhassa talossa. Mielikuvissani kiirehdin skandinaavisessa villakangastakissa, isossa kaulahuivissa ja patonki paperisesta ruokakassista pilkottaen ratikkaan kuin ranskalaisissa elokuvissa. Ajattelin, kuinka nuuhkisin merta Suomenlinnan laivassa ja sanoisin stadin sanoja, kuten ”spora, dösä tai Rööperi”.

Halusimme ajoittaa reissun juuri pimeimpään ja surkeimpaan aikaan piristykseksi ja kaikkiaan Helsinki marraskuussa oli paljon ihanampi kuin osasin ajatella! Katselimme jouluvaloja, vaeltelimme Stockalla, joimme espressoa ja joulukahvia kahviloissa sekä haaveilimme uusista kodin jutuista. Granit lumosi sisustusjutuilla ja oli kiva vain katsella ihmisiä. Lauantaina tuli kaatamalla vettä, mutta sekään ei harmittanut, kun poikkesimme nachoille ja viinille tiiliseinien ja lepattavien kynttilöiden kainaloon.

Täten todettakoon, että Helsinki marraskuussa kelpaa hyggeilyyn mainiosti.