Havaintoja Pietarista

Viimeinen viikko vierähti työmatkalla FIRST-verkoston intensiivikurssilla Pietarissa. Aiheena oli ”Social media and e-business” ja viikon aikana kuultiin oman sisällöntuotanto-strategialuentoni lisäksi venäläisiä ja suomalaisia opettajia ja yrityselämän edustajia. Venäläinen yliopisto erosi myös suomalaisesta esimerkiksi opettajankorokkella ja sillä, että langaton verkko oli blokattu kaikista luokkahuoneista ja luentosaleista. Harva luennoitsijoista oli päätoiminen, monet heistä tekivät opetustyötä yrityselämän hommiensa ohella. Ehdimme onneksi iltaisin myös kurssin ulkopuolella tutustumaan kaupunkiin ja tässä seuraavaksi onkin tarjolla havaintoja matkaltani.

Vastakohtien kaupunki

Pietari vaikutti ensikertalaiselle olevan täynnä kontrastia. Massiivisen valtavan majesteettisen upeita rakennuksia ja kullattuja huippuja – toisaalta powerplanteja ja autotallihökkeleitä takapihoilla. Vanhat hallistijasuvut ovat rakennuttaneet mielettömällä visiolla erilaisia juttuja, kuten palatseja, prospekteja (suoria pitkiä katuja), taidekokoelmia ja metroverkoston suolle. Vesijohtoverkostoa tosin ei hyvässä hengessäkään voi kutsua toimivaksi, koska se ei pysty vetämään kunnolla vessapapereita (siksi kaikissa vessoissa on tarkoitusta varten paperiroskis) ja vesi on myös juomakelvotonta, koska putkistossa asuu alkueläin. Katsottavaa ja ihmeteltävää siis riittää hyvässä ja pahassa.

Liikkumiseen menee aikaa

Autoja löytyy myös kahta ääripäätä, uusia kiiltäviä Mersuja ja katumaastureita sulassa sovussa kolhittujen Ladojen kanssa. Liikenneruuhkat ja pitkät etäisyydet ovat arkipäivää ja matkaan melkein mihin tahansa pitää varata tunti. Julkista liikennettä varten kaupungista löytyy metron lisäksi rollikoita, ratikoita ja busseja sekä laillisia ja pimeitä takseja. Oman haasteensa yöelämässä liikkujille aiheuttavat sillat, jotka nostetaan öisin ylös, jotta suuret alukset pääsevät liikkumaan Nevaa pitkin.

Venäläiseen tyyliin

Uniformukulttuuri on edelleen vahvasti voimissaan. Ruokalan tädeillä ja metron liukuportaiden valvojilla on kaikilla myös uniformun kanssa yhteensopiva suikka ja sotilaat liikkuvat metroon parijonossa. Hyvin yksinkertaisten asioiden hoitamiseen saattaa mennä tuhottoman kauan aikaa ja uuniperunaravintolasta voi aivan hyvin olla perunat loppu, kuten myös kahvilasta kahvi (nimimerkillä ”kyllä harmitti”). Samalla ihmiset ovat todella avuliaita ja ystävällisiä esimerkiksi tarjoamaan kyytiä, opastamaan, avustamaan tai pitämään ovea auki. Matkalla myös huomasin, että moni suomen kielen tuttu sana juontaa juurensa venäjästä, kuten esimerkiksi pomppa, sapuska ja kapusta.

Entä sitten se sapuska?

Söimme päivittäin yliopistolla kolmen ruokalajin (!!) lounaan. Alkusalaatti oli pöydässä odottamassa pienessä kulhossa vieressään jokaiselle oma leipäpala. Suikkanaiset kantoivat seuraavana pöytään keiton, josta löytyikin viikon aikana esimerkiksi kaalia, maissia, suolakurkkua, punajuurta ja suolalihaa, eri keitoissa tosin. Keitto oli mielestäni ehdottomasti lounaan maukkain osuus, ne kaikki osoittautuivat omituisista ainesosistaan huolimatta todella hyviksi. Kolmantena tarjoiltiin pääruoka, joku proteiininlähde kuten kana, porsaan file tai valkoinen kala (usein kuorrutettuna majoneesilla ja juustolla) lisukkeenaan perunaa tai tattaria. Jälkiruuaksi oli valmiiksi katettuna päivän pulla ja ruokajuomana mehun ja hillon sekoitusta morsia.

Käymisen arvoisia kohteita

Galleria-ostoskeskus tarjosi hyvät puitteet shoppailulle. Kaupunkikierros ja Eremitaasiin tutustuminen oppaan kanssa olivat ehdottomasti matkan parasta antia. Kävimme yhtenä päivänä dinnerillä ja toisena jälkiruoalla Biblioteka-nimisessä hipsteripaikassa, jossa on ravintolan, baarin ja kahvilan lisäksi esimerkiksi galleria, kukkakauppa ja kirjasto. Voin lämpimästi suositella Pietaria, joka tarjosi kulttuurinsa, tapojensa ja jopa aakkosiensa puolesta elämyksiä lähes kaikissa asioissa. Iltaisin aukioilla kuuli katusoittajia, joita ihmiset pysähtyivät kuuntelemaan pitkäksikin ajaksi kuin rokkitähtiä.