Säännöllisin epäsäännöllisin väliajoin intoudun raksapuuhiin koko seiskaluokan puukässätaitojeni kyllyydestä. Yleensä inspiraatio on iskenyt keväisin ja lähinnä siitä syystä, että puutarhaan liittyvät kalusteet ovat yksinkertaiseen rakenteeseensa nähden mielestäni aivan suhteettoman kalliita. Viime vuonna kyhäsin kasaan kukkapöydän ja hioin ja lakkasin parvekekalusteeni. Tänä vuonna muuton johdosta suurentunut parveke mahdollisti viimein ”minikasvimaan” rakentamisen.
Kävin Baukkarissa vakoilemassa etukäteen hieman mallia ja hintaa (pitihän tietää, että kuinka paljon onnistun säästämään itse tekemällä), pienimmät parvekelaatikot siellä alkoivat viidestäkympistä. Blondia myös ihmetytti se, että niissä ei ollut pohjaa.
Päätin siis ryhtyä itse hommiin. Mummon mökillä oli tarjolla kasa hukkalautaa ja 80-luvun lopulla suoritetusta peruskorjauksesta yli jääneitä nauloja, jotka hyödynsin pääraaka-aineena tee-se-itse projektissani.
Lopputuloksesta voi kukin olla mitä mieltä lystää, mutta itse olen kovin tyytyväinen rakkaudella kyhättyyn kasvimaahani. Sahaus- ja naulaustaitoni olivat kovasti kehittyneet sitten viime vuoden. Nyt laatikko vielä näyttää uudehkolta, mutta muutaman vuoden päästä se toivottavasti on jo rustiikkisempi ja ajan patinoima parvekkeeni kruununjalokivi.
Tänä kesänä minikasvimaallani kasvaa vesikrassia, kahta eri salaattia ja hernettä. Kenties laitan sinne vielä myöhemmin kesällä myös kurkkua ja yrttejä kasvamaan. Eläköön parvekeviljely!
Loppuun vielä projektin välineet ja kustannukset:
– Saha (mummon vanha)
– Lautaa (mummon vajasta ilmaiseksi)
– Nauloja (mummon piirongin laatikosta)
– Uima-altaan pohjamuovia Bauhausista 2 metriä (8 euroa)
– Niittipyssy (lainasin Jenniltä)
– Multaa 100 litraa (8 euroa)
– Ruukkusoraa pohjalle säkillinen (12 euroa)
yh. 28 euroa (multaa ja soraa jäi hieman yli)
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.